United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Kun kuuluu ääni kanteleen, Niin yhtyy Suomen kansa, Mi sortuneena hajalleen On surrut onneansa. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan. Tuo soiton ääni tenhoinen On ääni Jumalitten: Se kutsuu veljet veljien Sylihin surevitten. Ei sittemmin oo kuitenkaan Tuo kannel soinut milloinkaan.
Nyt Jumalan temppeli tenhoinen on rinnoissa Suomen nuorten, kotikansan lempenä leimuten kuin valkeat helkavuorten. Tuon tauonnut temppelin taika ei, ei loihditun maljan mahti: sen muinoin ahnahat jaarlit vei, nyt valpas on Perman vahti! V
On vilpas, päivä jo peittyy, Rein-virta tyynenä on; vain vuoren huippuhun heittyy säde ilta-auringon. Siell' istui neito nuori tuoll' yllä, kaunis maan, ja kultasäihkeessä suori hän kultakutrejaan. Hän suori ne kultaisin kammoin, vain laulua laulellen; sen sävel on unhottu ammoin ja on valtavan tenhoinen.
Nyt kauan teille neuvotaan, Mi kävi teilt' ennen kerrassaan, Niin hyvin kuin syönti, juominen, Ett' yks' kaks' kolm' on tarpehen j.n.e. Ja sitte saatte ahkeraa Myös Metafysiikkaa harrastaa, Kaikk' ymmärtää, niin mointakin, Mik' ei mahu ihmis-aivuihin. Jos käy tai ei käy kaikillen Kyll' ilmestyy sana tenhoinen j.n.e. Ja lakitieteestä: Sen opin laidan tiedän kylläkin.
Tyttö, ei sun muotos tenhoinen Eikä poskillasi ruusunhohde, Ei, vaan rakkaus suureen kaikkehen Tenhoten mua viettää rintaas kohden. Sylissäspä maan ma omistan, Taivaan autuus siinä mulle henkii; Eipä kumma siis, ett' arvostan Yhtä kalliks' sun kuin kumpaisenki. Taudista toipuvalle.
Siell' istui neito nuori, Tuoll' yllä, kaunis maan, Ja kultasäihkeessä suori Hän kultakutrejaan. Hän suori ne kultaisin kammoin, Vain laulua laulellen; Sen sävel on unhottu ammoin Ja on valtavan tenhoinen. Rein-laivurin nuoren mieltä Saa hurjahan kaihoon tuo; Hän ei näe kallionkieltä, Vain ylös hän silmänsä luo.
MEFISTOFELES. Ja sitten saatte ahkeraa Myös Metafysiikkaa harrastaa, Kaikk' ymmärtää, niin mointakin, Mik' ei mahu ihmis-aivuihin. Jos käy tai ei käy kaikillen Kyll' ilmestyy sana tenhoinen. Nyt säällisyyttä lempikää Tarkinta lukukausi tää! Viis-tuntinen on päivän työ: Läsn' olkaat, juur' kun kello lyö!
Hän suori ne kultaisin kammoin, Vain laulua laulellen; Sen sävel on unhottu ammoin, Ja on valtavan tenhoinen. Rein-laivurin nuoren mieltä Saa hurjahan kaihoon tuo; Hän ei näe kallionkieltä, Vain ylös hän silmänsä luo. Kai pohjahan nielussansa Veet venhon ja laivurin vei; Ja sen lumolaulullansa On tehnyt Lorelei. MA LAULUN SIIVILL
Näät Jumalan temppeli tenhoinen oli saaressa virran vinhan, kuvan poluilta maljan kultaisen vei heittiöt herjan inhan. Ja upposi Perman kunnia kuin aurinko Vienan vesiin; tuhat vuotta on uinunut aalloissa, nyt uutena astuu esiin. Nyt säihkyvi säilin ja tapparoin, mitä heimonhenkenä säilyi, mikä kaikui lauluin ja kanteloin tai kyynelhelminä päilyi.