United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Saadaan nähdä, pelastaako tuo kirottu sinut Belisariuksen ja minun käsistäni. "Haa, minä vedän häntä pitkistä, keltaisista hiuksista pitkin katuja ja syljen hänen kalpeaan naamaansa." "Mene täältä tiehesi, Rakelin poika", sanoi Iisak tarttuen keihääseen. "Minä huomaan, että sinä pidät tuolla ulkopuolella olevien puolta. "Mutta torvi kaikuu, minun täytyy lähteä.
Vimmoin karkasi päin väkimiekall' iskien Hektor Aiaan keihääseen, liki kärkeä saarnisen varren kahtia kalhaisten; Telamonin poikapa tynkää tylppää heiluttaa koki turhaan, vaskinen kärki kirposi kauas varrestaan heläyttäen hiekkaa.
Hän tarttui äidinisänsä raskaaseen keihääseen ja heitti sen sellaisella voimalla kilpeä kohti, jonka lähettiläät olivat ripustaneet erääseen salin puupylvääseen, että se puhkaisi kilven ja upposi vielä syvälle puuhun. Ylpeänä kuningas pani vasemman kätensä tyttärenpoikansa pään päälle ja huusi lähettiläille: "Menkää nyt ja kertokaa kotonanne, mitä olette täällä nähneet."
Tulkaa tänne haalatkaa tämä raato ulos leiristä, hakatkaa pää ruumiista ja pystyttäkää se keihääseen; mutta katsokaa tarkkaan, että kasvot käännetään Mekkaa kohti, niin että hän helpommin saattakoon kertoa halvalle petturille, jonka kehotuksesta hän tuli tänne, kuinka hän on asiansa ajanut. Mitä sinuun tulee, musta, hiljainen ystäväni", lisäsi hän ja kääntyi nubialaiseen "mitäs tuo on?
He tulevat, seisovat mun kupeellani! Hellyyttään entää heidän hurskas toivehensa ylös taivaaseen, se anoo jotain ihmettä. Ja ell' ei joku enkeleitä laskeudu alas minua pelastamaan, niin mä näen heidän itsensä tarttuvan keihääseen ja kalpaan. Jo portit ammahtavat auki, ristikot räjähtävät rikki, muurit murtuu heidän käsissänsä maahan, ja Egmont astuu iloisena koittavan päivän vapautta kohti.
»Vai ei!» huusi parikin poikasta. »Ilman meitä te ainakin saatte selkäänne.» Pojat rupesivat hyppimään ja kiljahtelemaan. »Pois ne otetaan niiltä», muuan vanhahko mies virkahti, tarttuen jo erääseen keihääseen. »No ei!» kirkui poika ja tempoi asettaan. Toiset lähtivät pakoon keihäineen. Päästyään pellolle kappaleen matkaa alkoivat sieltä miehille hypähdellen kerskua ja härnäillä.
Eip' ois iliolaiset viel', ei loistava Hektor muurin porttia, ei väkisalpaa särkeä voineet, päin jos akhaijeja poikans' ei, Sarpedonin, käydä käskenyt kaitsija Zeus nyt ois kuin leijona karjaan. 293 Kilven varjeekseen heti nosti hän ympyriäisen, sorjan, vaskevan, sen vasaroinut seppo ol' oiva, myös monet naulannut häränvuotaiset sisäkerrat nastoin kultaisin ylt'ympäri vaskea kiinni; kilpi se varjeenaan, kädess' uhkaten peitsiä kaksi, riensi hän päin kuin vuoriltaan jalopeura, mi riistaa kauan on kaivannut; sitä kannustaa sydän uljas kimppuun lampahien lujasalvoiseen pihatarhaan; vaikkapa paimenet peitsekkäät kera koirien kohtais vartiamiehinä siellä se laumaa varjelemassa, ei yrityksett' erjetä pois pihan mailta se mieli, sinne jo viskautuu sekä saaliin vie tahi itse suistuu keihääseen, etumaisten nopsahan heittoon: noin jumalaisen myös Sarpedonin mielen ol' into rynnätä muuria päin, sen murtaa rintamusvarjeet; Glaukon, Hippolokhon pojan, puoleen kohta hän kääntyi: "Glaukos, miksipä meill' yli muista on kunnia kuulu, ain' ylin istuin, myös paras atria, kukkuramaljat siis Lykiassa ja kuin ikivaltoja meit' ihaellaan?
Ystävänä hän minut lähetti, en miekkaan enkä keihääseen tarttunut, mutta kerran vielä hän vainolaisen luoksenne lähettää, pois täältä teidät korpiin karkoittaa, tulella ja miekalla ajaa; niinkuin ajoitte te Lapin miehet. Markkinatien teiltä kuningas silloin sulkee, markkinarauhan mitättömäksi julistaa, ja missä kulkenette, ojona on aina hänen kätensä teitä kurittaakseen. Kavahtakaa teitänne!
"Barbaarit pelastavat Kapitoliumin." Katkerassa tuskassaan Cethegus nojasi keihääseen, jonka eräs palkkasoturi oli hänelle antanut huomatessaan hänen horjuvan. "Minun täytyy vielä mennä kotiini." Hän kääntyi oikealle päästäkseen suorinta tietä talonsa pääportille. "Oi herra, se on kovin vaarallista", varoitti eräs palkkasotureista. "Pian ovat gootitkin siellä.
Noin järisyttäjä maan nyt akhaijein intoa kiihti. Johtoon Aiaan kummankin rivit suorihe vankat; moittinut eip' ois Areskaan, jos ois kera ollut, noit', ei nostaja miesten Athene; näät valioimmat sankarit vartoamass' oli joukkoa Hektorin aimon: keihäs keihääseen, limitysten kilpehen kilpi, suojus toiseen, mieheen mies, kypäriin kypär' yhtyi; heilahtaa kypär' ei hevin jouhinen, välkkyväharja voinut toiseltaan, niin sankea heit' oli parvi.