United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän sanottuaan Anni sylkästä loiskautti pitkän syljen siten näyttääkseen, miten syvästi hän inhoaa niitä puheita. Nyt tunsi rovasti olevan hänen vuoronsa sanoa, jota varten hän kääntyi selälleen tarjoten rintapuoltaan hierottavaksi. Nyt rovasti rykästeli ja kakisteli, jonka tehtyään huokasi syvään ikäänkuin sillä tavalla särpästen hengen voimaa keuhkoihinsa.
Ja torakoineen leivän syön. Ma ukkoin kera juttuan. Ma syljen päälle lattian. Ja käverästä piipustain veän vennäänlehtein sauhut vain. Mut emäntä kun iltasin taas kertoo äänin kimein kuin leviääpi riettaus ja kuin on Herran rangaistus, niin silloin kera tyttären käyn suojaan neitsytaittasen. Ah kauniin hetken rakastaa saan torpan piikaa pulleaa. Kultainen, kultainen tähti sinisen pilven päällä.
Sama ajatus, joka tuntui heidän päässään ruuanhajulta, riennätti heidän askeleitaan, sai syljen vuotamaan heidän suustansa ja tunkeutui vatsanpohjaan asti, jonka se pani voimakkaasti kurisemaan. Heille oli valmistettu Peuples'issa hyvä aamiainen. Iso pöytä oli kannettu pihalle omenapuitten juurelle. Kuusikymmentä henkeä kävi sen ääreen istumaan. Siinä oli merimiehiä ja talonpoikia.
"Saadaan nähdä, pelastaako tuo kirottu sinut Belisariuksen ja minun käsistäni. "Haa, minä vedän häntä pitkistä, keltaisista hiuksista pitkin katuja ja syljen hänen kalpeaan naamaansa." "Mene täältä tiehesi, Rakelin poika", sanoi Iisak tarttuen keihääseen. "Minä huomaan, että sinä pidät tuolla ulkopuolella olevien puolta. "Mutta torvi kaikuu, minun täytyy lähteä.
Katso», jatkoi hän, »minä syljen tähän maahan, minä kiroon sitä! Hirvittävä olkoon sen perikato! Jos tapaat kartanonisännän, kerro hänelle minun sanani, kerro hänelle, että Jennet Clouston on kaksitoista sataa ja yhdeksäntoista, kertaa kironnut hänet ja hänen väkensä ja vieraansa, poikansa, vaimonsa ja tyttärensä, synkkä, synkkä olkoon heidän perikatonsa!»
Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen, ja tämän päälle viskasi hän kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiväärin paukaus, kajahti ympärille, ja nokinen savu kivien välistä pyörähteli ilmaan. JUHANI. Elettiinpä ennenkin, Vaikk' ojan takan' oltiin... Mutta peijakas meidän kuitenkin viimein täällä perii.
Ja voimatonna saa aallon huippu vaipua tavalliseen väyläänsä takaisin. Mutta mennessään läiskähtää se kuin siiman polveke pitkän piiskan päässä ja sylkäisee kiihkeästi kuin vimmastunut kissa sihisevän syljen yli koko kosken toisesta kalliorannasta toiseen.
Ennenkuin Näin loukkaan kunniaani omin suin Tai kielen' moisen tekee tarjon halvan, Sen pelkurin ma hampain rikki kalvan Ja paton kurjan syljen ivaten Häpeän paikkaan, Mowbrayn silmillen.
Tarjoo minulle koko omaisuutesi ja koko Oetz-laakso lisäksi minä syljen siihen jos et anna minulle omaa itseäsi katsele minua: rakkauteni sinuun on minua kalvannut en tiedä kuinka lienee, vaan yhdestä ainoasta suudelmasta sinulta minä lahjoittaisin minun kaikki tavarani ja kultani ja sitten itse vaikka nälkää kärsisin koko elinaikanani!
Mutta minä ajattelin, että sinä Kaisun sinne völjyyn veisit. Luulin ettei minua enää tarvita», ja hän hymyili tyytyväisenä. »Saapi Tellu pestä silmänsä ja kätensä huomenna, pääsee minun kanssani kirkolle; Mähönen lupasi tulla kirkolle vastaan», ja hän ruiskautti pitkän syljen pirtin lattialle. »Vaan mitenkäs Miinan?» uskalsin arasti kysyä.