Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Hän iltaruskon rauetessa Vaaleena lepäs vuotehessa, Ja noustess' aamuauringon Vierellään kyynelseura on. Uus päivä katsoi kyyneleitä, Ja taivas parven enkeleitä Lähetti immen noutamaan, Maan lapsille jäi muisto vaan. Vaan muisto kasvoi kukkasiksi, Haudalla immen loistaviksi; Niit' ystävien kyyneleet On illoin, aamuin kastelleet. Sairas on Helmi: Sen rusoposkien Ruusuinen seppel Kuihtunut on.
GUIDERIUS. Cloten, kaksoiskonna, Nimesi olkoon, sit' en vavahda. Jos kyy se ois tai sammakko tai lukki, Enemmän säikkyisin. CLOTEN. Siis lisää säiky, Muserru aivan, kuullessas, ett' olen Kuningattaren poika. GUIDERIUS. Surkuttelen: Et tule sukuusi. CLOTEN. No, etkö pelkää? GUIDERIUS. Joit' arvon, niitä pelkään: älykkäitä; Narreille nauran, niit' en pelkää. CLOTEN. Kuole!
Osa ränniä näkyy ja veden pauhua kuuluu. Liisa on sitonut rihman toiseen pikku veneesen ja kumartuen katselee rännin laidan ylitse sen uiskentelemista. Friden takana seisoo valkoinen enkeli ja katselee hänen työtänsä. Sävel: "Sua tervehdin, rauhasa lippu." Mä puoloja vien ulos Hulliin Ja vaihdan ne sokuripulliin, Niit' annan mä lapselleni, Mi myllyssä makajavi.
Kevät, kyyhky ja lilja ja ruusukulta, Joit' ennen mä lemmin, ne himmeni multa; Niit' enää en lemmi, vaikk' kukkii tieno; Tuli hieno ja pieno ja lieno jo vieno, Hänt' itseä lemmin, lemmen tulta, Mi on kyyhky ja lilja ja ruusu ja kulta. Kun silmihis ma katselen, Niin haihtuu tuskat vaivojen; Mut suudella kun suutas saan, Niin olen terve kokonaan.
Vihoissaanpa vanhus nousi, lausui: "Herra mulle kyllä kuusi poikaa, Jäntevää ja hartevaa, on suonut; Vaan jos niit' ois vaikka kaksitoista, Tokko kukaan ilomielin lähtis Isänmaan ja kodin eestä kuoloon?" Lausui näin ja seinän vaarnalt' otti Tyynnä kiväärinsä ruostuneen jo.
Ajatusjuoksuu tiedän kunnon miesten, ja heitähän on maissa kaikissa. RISTIRITARI. Tok' eroa lie niillä, toivon? NATHAN. Kyllä: on värin, puvun, muodon eroa. RISTIRITARI. Ja eri maissa niit' on eri määrin. NATHAN. Se ero suuria ei merkitse. Suurt' alaa suuruus vaatii kaikkialla; puut liian taajaan istutetut taittaa vain oksat toisiltaan. Vaan parvittain on kaikkialla meitä keskimittaa.
Vai orot Aiakon aaluvan! Vaan nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus vallita voi, emo jonk' on joukkoa kuolematonten. Vaan sano mulle nyt julki ja juttele peittelemättä, kunneka lähteissäs jäi heimosi kaitsija Hektor, kuss' asu kuulu on hällä ja uljaat kuss' upehensa? Kuink' yöleiri ja muitten on vartiot iliolaisten?
Me olemme tehneet kauhean pahasti, ja minä puolestani tahtoisin antaa kaikki kalliit kiveni, jos tuo onneton kujeemme olisi jäänyt tekemättä". Kahdeksastoista luku. Tää toimi vaatii tarkkaa tietoa Jupiteristä sekä Auringosta; Tähdet on ylpeöitä, täynnä oikkuja, Eik' ihmiskunnan palvelukseen helppo Niit' ole houkutella. *Albumazar.*
syy mulle virka, minkä vuoks et säiky sa alas tulla tähän keskuksehen paikasta, jonka laajuuteen jo halaat? 'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota', hän lausui, 'kerron lyhyesti sulle, ma miks en pelkää alas tulla tänne. Ne seikat yksin ovat peljättävät, joill' onpi valta vahingoittaa toista; muut seikat eivät, niit' ei säikkymistä.
Ah, kunp' oisitte te yksi lisää niihin, joit' tyydyttää vain nimi ihmisen! RISTIRITARI. Jumalan nimeen, Nathan, niitä olen! Niit' olen! Kätenne! Mä häpeilen, ett' erehdyin mä teistä hetkeksikään. NATHAN. Mä siit' oon ylpeä. Vain yleisestä erehtyy harvoin. RISTIRITARI. Harvinaisen taas vain vaivoin unhoittaa. Niin, ystävät on meidän, Nathan, oltava. NATHAN. Jo oomme.
Päivän Sana
Muut Etsivät