Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Jatkuuko kosto vielä haudan taa? Kirottu konna, sinut vangitsen; Mua seuraa, tottele, sun täytyy kuolla. ROMEO. Niin täytyykin; siks tänne tulinkin. Nuor' urho, älä kiusaa toivotonta; Pakene! Noita kuolleit' aattele! Niit' etkö pelkää? Pyydän sua, älä Mua raivoon kiihoita ja päällen' uutta Luo synnin kuormaa! Mene! Jumal'auta, Sa mulle rakkaamp' olet itseäni, Sill' aseiss' olen itseäni vastaan.
Miest' omenuiset hurmajaa Jo paradiisin aioilta. Kuink' oon ma raasu riemuissain, Kun niit' on munki tarhassain! Ma hurjaa unta kerran näin: Haljennut puu ol' edessäin, Ma siinä huomasin, Ja Iin
JULIA. Jos sen teen, arvokkaampi tehdä se Selkänne takana kuin silmäin eessä. PARIS. Voi, raukka! Pahoin itku pilas silmäs. JULIA. Vähäinen siit' on itkun voitto ollut; Ne oli jo sit' ennen kyllin kurjat. PARIS. Niit' enemmän kuin itku puhees parjaa. JULIA. Ei totuus, herra, ole parjausta; Ja mitä sanoin, sanoin suoraan silmiin. PARIS. Mun on nuo silmät, joita parjasit.
MACBETH. Velvollisuus ja virka täyttäjänsä Jo palkitseepi. Vastaan suvaitkaatte Vaan ottaa työmme: kruununne ne ovat Ja valtikkanne käskyläät ja lapset; Ne tehtäväns' on tehneet, jos ne teille On kunniaks ja mieliks. DUNCAN. Tervetullut! Sua aloin istuttaa ja täyteen kukkaan Sun tahdon saattaa. Jalo Banquo, sun ei Vähemmät ansios, ja niit' ei tehdä Vähemmän tiedoks. Annas, sua halaan!
Rohkeutta sa suosit, impi, Taistelut sua viehättävät; Niit' on tarjona, joudu! Morsiokseni antau!" Sammalpaadelta nous' Oihonna, Nuorukainen kun lausui tuon, Käteen tarttuen katsoi Häntä silmihin kysyviin. Lausui: "Minusta aina olit Parhain veljistä, Klesamor sä, Yksin Morvenin maassa Miekan tulta kun rakastat.
syy mulle virka, minkä vuoks et säiky sa alas tulla tähän keskuksehen paikasta, jonka laajuuteen jo halaat? 'Kun tiedustaa noin tarkoin tahdot tuota', hän lausui, 'kerron lyhyesti sulle, ma miks en pelkää alas tulla tänne. Ne seikat yksin ovat peljättävät, joill' onpi valta vahingoittaa toista; muut seikat eivät, niit' ei säikkymistä.
TAINA. Liekö tuhma vaiko viisas, Vaatinut on valvehille, Aseihin, sotajalalle, Voittosille luonnon kanssa. AINO. Ihmisten ilettävien. Minut peitä, äiti, noilta, Niit' en kestä. TAINA. Piilosilla Et karaistu kestäväksi. Voimia elämä luopi. AINO. On elämä nurja, julma Ryöstövalta. TAINA. Viihdy, lapsi! Tyynny kuin tuo lähde tuossa. Siit' annan sinulle vettä. Kas niin, rauhoitu!
Sun voimaas julistaapi taivaasi sekä maas, Ja meri vaikenee, kun kättäs käytät. Ja kansain asumusten myös rajat sääsit sä, Ei tahdottas niit' yhtään voi kenkään siirrellä. Sun kädessäs on onni kansojenkin! Sun turvihis siis turhaan me emme pakene, Viel' olet Herra, joka kaikki voipi! Suo vain, sun puolees, että niin aina huudamme. Se että istuimelles' asti soipi!
Säe puuttuukin parhaimmista käsikirjoituksista. Il. Mihin Hērakleen taruston kohtaan tässä mainitun taistelun on ajateltava liittyvän, on epätietoista. Vrt. Il. V 392-404, Sel. Vanhus: Nēléus. Valjakon vaunuineen, jalot juoksijat, niit' oli neljä: nelivaljakkoa mainitaan Iliaassa ja Odysseiassa vain kahdesti, nimittäin näissä säkeissä ja Od.
SUURSEPPO. Tuulen on tupia teillä, Myrskylintujen pesiä, Taivahisten armon alla, Tiellä maallisten vihojen. ILVO. Meille kaikki on elämä: Suru, rakkaus, vihakin Niit' elä kateile meiltä. Tässä vanhukselle vaippa Talven tullessa levätä. Asettaa vaipan vanhuksen harteille. SUURSEPPO. Soisin kyynelten lävitse Teille taivasta näkyvän, Yön pimeän kautta aamun. Minun on takomatyöni Ainakestävä, ikuinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät