Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
OTHELLO. Hyvästi, hyvästi! Tuo lisätietoja, jos lisää huomaat; Niit' urki vaimos kautta. Jätä minut. JAGO. Hyvästi jääkää, armollinen herra! OTHELLO. Miks nain? Tuo kunnon mies hän näkee, tietää Enemmän, paljon enemmän kuin näyttää. Rukoilen, herra hyvä, älkää enää Tuot' aatelko; se ajan huoleks jääköön.
Moni tirskuu tieoistansa, Moni lausuu lauluistansa; Min' en tirsku tieoistani, Enkä lausu lauluistani: Minun lapsen laihat laulut, Vähät untelon urohon. Kyllä niit' on tietäjiä, Joka laineh laulajia, Vaan ei varsin tietäjiä, Eikä tarkoin laulajia Laula järvestä jänistä, Hankiloita hongikoista. Tieän pikkuisen minäki, Tieän on tiaisen synnyn, Koprin otsalla olian.
Lukija huomaa, kuinka kohoo aihe runoni tään, siks ällös ihmettele, jos ylhemmän myös olla täytyy taiteen! Me paikkaa lähestyimme, loitommaksi mi näytti ensin muurin-murrokselta tai vuorelta, mi oli mennyt halki, Nyt siinä portin näin ja portaat: kolme niit' oli, kaikki eri värein välkkyi, näin myöskin portinvahdin, vielä mykän.
Vaan hoviss' sitä surtiin, Ol' herrat poltteissaan, Kuningatarta purtiin, Ja syötiin neitojaan. Vaan niit' ei saatu lyödä, Ei häätää kynsien. Mä en suo kirpun syödä, Vaan oitis sorran sen. K
OCTAVIUS. Asiaan! Jos väite hien tuo, niin todistus se Punaisempia pisaroita kysyy. Näin, katsos, miekan vedän Nyt pettureita vastaan! Milloin luulet Mun pistävän sen tuppeen taas? En ennen, Kuin täysin kostetut nuo kolmekolmatt' On haavaa Caesarin, tai toinen Caesar Saa petturien miekan kautta surman. BRUTUS. Sa, Caesar, et saa surmaas pettureilta, Jos niit' ei ole seurassas.
Niit' ei hän ymmärtänyt, ja niin pian kun hän elämässä joutui johonkin tai tapasi ihmisluonteen, jot' ei hän ymmärtänyt, seurasi hän luottavaisesti käskyä: "älkäät tuomitko, ett'ei teitä tuomittaisi". Ikäänkuin yhteisen sopimuksen mukaan eivät lappalaiset koskaan maininneet hänen vaimoansa tai koskeneet kanttorinsa läsnäollessa hänen katoamisasiaansa.
Me kuulemme, kuinka ne vaikeroi ja kuin niiden kuoleman huokaus soi, mut uskoa voi niin hienoiksi niit' emme milloinkaan, kunis näämme ne sortuvan multahan maan. Me seisomme silloin partaalla haudan ja huokaamme: »Ah, oli outoa tää, niin surullista, niin murheellista, kun tietty ei, kenen kuolema vei, ja että hän oli niin hieno sielu.» Ja kyynel kastavi silmälaudan.
Katkismuksenkin hän oli kyhännyt nuorelle sotamiehelle, yksinkertaiseen muotoon: Vänrikill' on tähti yksi, aliluutnantilla kaksi, kolme niit' on luutnantilla, neljä alikapteenilla, mutta kapteen' on paljas kuin kuu. Everstillä ei oo yhtään, eikä kenraalilla mitään, kolme everst' luutnantilla, kolme kenraal' luutnantilla, kahteen kenraal' majuri tyytyy.
POLONIUS. Niin, teiren satimia. Tiedän, että, Kun veri kuohuu, sydän tulvanansa Valoja valaa kielellen. Nuo liekit Enemmän loistoa kuin lämmint' antaa Ja sammuvat jo kesken syttymistään; Niit' älä tuleks usko. Tästä lähtein Visummin käytä neitseen-arvoas, Ja seuraas katso paremmaks, kuin että Ain' altis käskyst' olet. Hamletista Sen verran usko, että on hän nuori, Ja suuremp' ala hällä liikkua Kuin sulla. Lyhykäisesti, Ophelia,
Se miekka Se kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko! Omillannekin tyydyttämään teitä On Skotland kyllin rikas. Korvannette Nuo viat muilla ansioilla! MALCOLM. Niit' ei Mull' ole lainkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät