Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kuuluisa Friedrich Ritschl, meidän aikamme Aristarkhos, piti niitä erittäin suuressa arvossa ja ilmoitti ne muutama vuosi sitten minulle sekä vielä useampia muunnoksia, jotka eräs vielä elossa oleva anonymus oli kyhännyt.
SALISBURY. Huoletta, prinssi; teill' on syntyvalta Tää sekasorto järjestää, mi hältä Jäi muodottomaksi ja keskoiseksi. KUNINGAS JUHANA. Nyt sielulla on tilaa! Mielinyt Ei mennä ovist' eikä ikkunoista. Niin kuuma mun on povessani kesä, Ett' ihan tomuks sisukset se jauhaa. Olen kuva, jonka kynä kyhännyt On pergamentille; tulessa tässä Kutistun nyt. PRINSSI HENRIK. Kuin voitte, majesteetti?
Minä suutuin silmittömästi, keskeytin lukijan vakuutuksella, että kaikki tyyni oli pelkkää valhetta, jota jokin taitamaton ja kostonhimoinen kirjailija oli kyhännyt kokoon.
Pakanallinen Amor seisoi häntä ylimalkain paljoa likempänä kuin pipliallinen Amos. Viimeisenä paastoaikana oli hän, rehtori, antanut yliluokkalaisillensa kirjoitettavaksi vapaan latinankielisen aineen neljistä evankeliumeista: mutta nuori Hafelborn oli siitä kyhännyt aivan eriskummaisen teoksen, esitellessään "kauneuden periaatetta evankeliumeissa."
"Sen lupaan minä ... niin totta kuin pelastun ... niin totta kuin odotan Jumalan armoa," vakuutti Bård. Pappi istuutui kirjoittamaan. Hetken perästä pisti hän paperin esille, sanoen: "tähän olen kyhännyt lahjakirjeen; kirjoita sen alle!" Bård tarttui pännään ja piirsi ristin; pappi kirjoitti sitten siihen Bård'in nimen. "Aivan niin Jumalan nimessä", virkkoi hän vielä ja nousi seisoalleen.
Katkismuksenkin hän oli kyhännyt nuorelle sotamiehelle, yksinkertaiseen muotoon: Vänrikill' on tähti yksi, aliluutnantilla kaksi, kolme niit' on luutnantilla, neljä alikapteenilla, mutta kapteen' on paljas kuin kuu. Everstillä ei oo yhtään, eikä kenraalilla mitään, kolme everst' luutnantilla, kolme kenraal' luutnantilla, kahteen kenraal' majuri tyytyy.
"Mutta kukahan meidän saarna-kirjaa on ollut repimässä", kummasteli Timo, vastaanottaen kirjan rovastin kädestä. "Eihän tuosta nimikirjoituksesta suurta vahinkoa ollut, itse sen olin sinne kyhännyt". "Tepä kirjoitatte selvää, säännöllistä käsialaa, vaikk'ette koulussa ole käyneet", sanoi rovasti. "Taavin kanssahan sitä opettelimme", vastasi Timo hymyillen, "ja aikaapa tuo vei.
Kuunvalo oli himmeä, Huoneessa puolipimeä, Kuitenkin siinä näkyi nyt, Mitä hän oli kyhännyt: Sekaisin puurot, perunat, Sallatit, sillit, silakat, Ei mitään enää "koosia", Voi surullista "soosia". Hän haki joka nurkan nyt, Vaan ketään kun ei löytänyt, Jo alkoi ukko pelkäämään Ja piti pakoon pötkimän.
Kanniaisen Juho oli kyhännyt kokoon jonkunlaisen laulun-renkutuksen, jonka tarkoituksena oli perinpohjin häväistä, polkea ja kukistaa tuo itsestään paljon pitävä Elsa. Nyt otti Kanniaisen Juho hyvin rehtevän aseman isolla aukealla paikalla tanssi-salin lattialla. Hän pani molemmat kätensä puuskaan ja toisen jalkansa etupotkaan.
Ja nyt toistan sinulle: varo, poikaseni, kalpeita kasvoja! En ole eläissäni kyhännyt näin pitkää kirjettä. Tämä olkoon sinulle ystävyyteni merkkinä. Fedengo Felldner. Adelsvärd luki tämän kirjeen ristiriitaisin tuntein. Jalkavaimon kirje semmoiseltahan se oli ei pystynyt häneen vähääkään. Hellittelyä, tunteellisuutta ja 300 frangia ... se oli kovin kehnoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät