United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja millä oikeudella ne ovat liimaantuneet kaikki minun ympärilleni! Lyydin kanssahan minä olen naimisiin mennyt enkä heidän! Minä olen kietoutunut heidän pauloihinsa niin, että olen menettänyt koko itsenäisyyteni. Ja oikeastaan ei minulle ole koko maailmassa mitään niin vierasta kuin tuo suku, sen maut, sen käsitykset ja sen puheet.
Minä olen aina rakastanut koneita. Niin, niin, kyllä minä muistan. Mutta siellä kotona sinä rakastit myöskin kovasti maatöitä. Rakastinko todella? Ihmeellistä. Kuinkas muuten. Sinä istuit aina multakuorman päällä. Mamma vielä torui. Niin, me Johanneksen kanssahan taisimme olla maanviljelijöitä. Johannesta sanottiin pehtoriksi. Ja sinä Henrik vaan aina mietiskelit.
"Mutta kukahan meidän saarna-kirjaa on ollut repimässä", kummasteli Timo, vastaanottaen kirjan rovastin kädestä. "Eihän tuosta nimikirjoituksesta suurta vahinkoa ollut, itse sen olin sinne kyhännyt". "Tepä kirjoitatte selvää, säännöllistä käsialaa, vaikk'ette koulussa ole käyneet", sanoi rovasti. "Taavin kanssahan sitä opettelimme", vastasi Timo hymyillen, "ja aikaapa tuo vei.
Esa ei sitä tiennyt, mutta käski tulla, kyllähän ämmät ruokaa antavat. Lupasi sitten kyyditä viikoksi pastoriin. »Pastorin kanssahan se onkin hyvä tuttu, tämä Kaapo?» kyselivät toiset naureskellen. Poika kavahti ylös lattialta, hyppäsi tuolille ja rupesi kamalasti silmiänsä muljotellen ja suutansa vääristellen matkimaan pastorin saarnaa.
Emäntä tulee! Johanna!... älä mene!... muista lupaustasi! Kilistetäänpä tässä nyt tervetuliaisiksi. Johannan kanssahan tänään oikeastaan pitäisi kilistää ... ja toivottaa onnea. Mitä turhia!... Ties', missä koko tyttö onkaan! Luuletko sinä, että saisit hänet tänne tulemaan näkyville?... Ei kannata koettaa!... Niin on ujo ja ihmisiä karttava tuo tyttö.
Kun hän sieltä palasi, silmänsä kuiviksi itkettyään, alkoi apulaispapin kosinta. Se oli käynyt pian, mutta hän ei vielä tänäkään päivänä voinut käsittää, kuinka se sittenkin oli niin käynyt. Hän muisti vain erään keskustelun, joka hänellä oli ollut äidin kanssa ja jossa tämä luultavasti oli sanonut omankin elämänsä salaisuuden: »Onhan se hyvä ja kunnollinen mies. Jonkun kanssahan sinun täytyy sinunkin kerran mennä naimisiin ja saada turvaa maailmassa.» »Jos menen, niin menen jonkun kanssa, jota oikein rakastan.» »Sinä, tyttö parka, et tiedä, että maailmassa tyttö hyvin harvoin saa sen, jota hän oikein rakastaa. Usein saa hän tyytyä siihen, jota voi sietää.» »Mutta kuinka voi elää naimisissa, jos ei rakasta?»
Jonkun kanssahan sinun täytyy sinunkin kerran mennä naimisiin ja saada turvaa maailmassa. Jos menen naimisiin, niin menen jonkun kanssa, jota oikein rakastan. Sinä, tyttö parka, et tiedä, että maailmassa hyvin harvoin tyttö saa sen, jota oikein rakastaa ... usein hänen täytyy tyytyä siihen, jota voi sietää. Elli herkesi punomasta nenäliinaansa, ja kädet vaipuivat liikkumattomina helmaan.
»Hohoh teitä, olettepa te aika tuittupää!» sanoi pyöveli. »Jos edes olisitte sanonut kunnon miehen, niin olisi siinä hiukkanen totta mutta kunnian miehiä, niiden kanssahan minä olen tekemisissä joka päivä, yhtä läheisessä kuin olin tulemaisillani teidänkin kanssanne. Mutta menkää Herran nimeen ja seurustelkaa oman itsenne kanssa.