United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän rahakukkaro on ikkunalla, vaan antikvaari eivät kenties muista, että se on tyhjä. Antikvaari antoivat viimeiset kolme taalaria vanhalle sotamiehelle, joka päivällä kävi täällä kerjuulla. Häpeä on olla niin tuhlaavainen... Vaiti, Kaisa, se ei kuulu sinuun. Huomenna saan neljännespalkkioni, ja silloin on kukkaro taas täysi. Peijakkaan taloushuolet!
Ainoastansa kaksi vartioitsevaa sotamiestä oli näkyvissä ja nekin seisoa jököttivät välinpitämättöminä nojaten seinää vastaan, pää rinnan nojassa. Jakobsson antoi tovereillensa merkin hyökkäykseen ja ryntäsi lähinnä seisovaa sotamiestä vastaan, jolta pikaisesti riisti aseet pois. Melkein samaan aikaan tekivät muutamat hänen seuralaisistansa samoin toiselle sotamiehelle.
"Sotamiehelle ei woi antaa lomaa silloin kun wihollinen on aiwan kintereillä", sanoi päällikkö jyrkästi. "Parin tunnin kuluttua olisin minä paikallani, olisin käynyt wain omaisiani terwehtimässä", lisäsi Heikki ujosti. "Meidän muidenkin on täytynyt jättää omaisemme, eikä ole auttanut pyrkiä heitä lellittelemään", sanoi urhea päällikkö kolkosti.
Se näytti hyvin vaaralliselta, erittäinkin kun hevonen sivutse kulkiessamme juuri oli kompastumaisillaan. Isäni nosti hattua ja sanoi vieraalle: "Suokaat anteeksi vanhalle sotamiehelle, sir, mutta minun täytyy tunnustaa, että tuntisin itseni paljon paremmin turvatuksi, jos olisin ratsasjoukon johdattajana, kuin jos tuolla tavalla tuon hevosen selässä ajaisin."
Mitenkäs muuten, sanoi välskäri jostain syystä peittäen kuolleen paljastettua rintaa. Voinhan lähettää lääkäriä hakemaan, antaa hänen katsoa. Petrof, mene sinä, sanoi välskäri ja tuli pois kuolleen luota. Viekää hänet ruumishuoneeseen, sanoi komisarjus. Ja sinä tule sitten kansliaan, niin kirjoitat nimesi, sanoi hän sotamiehelle, joka ei koko ajalla ollut jättänyt vankia.
Ei kova talvi eikä jäätävä pakkanen, eivät raivaamattomat polut vuorilla, eivät tuulet eikä myrskyt kieltäneet minua käskemästä teitä vuorten yli kiipeämään. Olin varma siitä, ett'ei Venäjän sotamiehelle ole mikään mahdotonta, kun hän tietää että Keisari halajaa ja päälliköt käskevät. Ja niinpä menitte.
Meidän on tekeminen pöytä puhtaaksi, sanoivat he, jotta huomenna tulisi kaunis ilma. Ja koska sotamiehelle oli vaivaloista ottaa mukaansa ruokavaroja useiksi päiviksi, niin etsivät he ahkerasti hopeaa ja muita kalleuksia; se oli helpompi kantaa ja auttoi heitä perästäpäin kuitenkin taas leipään ja viiniin.
Kerroin oikein latukantasiaan, mitenkä se nyt tällä lailla sattui, että minä rupesin vahtina seista töröttämään. »Enkä minä sinulle olisi mitään tehnyt, vaikka kieltelin tulemasta. Ilman vaan leikilläni koettelin, tokko sinussa on sotamiehen luontoa.» Sillä se minut päästi. Mutta alkoi sitte olla tiukkana sille sotamiehelle. Se ei näet olisi saanut hievahtaa vahtipaikastaan.
Tässäpä, ajattelin minä, on hyvä lepopaikka; menin sitten purolle ja join oiva lailla, sillä vesi oli puhdasta ja hyvää, ja minulla oli polttava jano; sitten avasin laukkuni, otin yhden laukan ja muutamia korppuja, joissa kaikki ruokavarani olivat, istuin kivelle puron partaalle ja aloin illastella, jonka tehtyäni aioin panna tornin holviin maata; ja se oliskin ollut komea yömaja sotamiehelle, joka nyt juuri sodasta palasi, niinkuin teidän ylhäisyytenne, joka on vanha sotija, hyvin ymmärtää."
Yksi sotamiehistä tempasi epätoivoisesti huutavan tytön isän sylistä, toinen alkoi panna vangin käsiä rautoihin. Vanki ojensi nöyränä kätensä. Vie akoille, huusi upseeri sotamiehelle selvitellen miekkansa kannatin-hihnoja. Tyttö yritteli vapauttamaan kätösiänsä huivin alta ja parkui kohti kulkkua, kasvot vertyneinä. Väkijoukosta erkani Maria Pavlovna ja lähestyi sotamiestä, joka vei tyttöä.