Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa; ei sielua yhtä hän saa, halk' aikojen astuu se seppelepäin, käy urholta urholle näin, se valtikan heille ja herruuden suo ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo ja tuskan ja yön vuoks sankarityön, kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo, ja kaikilta hurmeen hän juo. Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Tumma puu sysimusta-latva, ken sa oot?»
Se on Froden Grotte-hiis, Mammonmylly Froden, niin, Mi sun survoo murusiin; Lukki, joka mehus jäytää, Sillä sitten vatsan täyttää Kehrätäkseen, Kerätäkseen Kultalankaa pyydyksiin Froden, ihmismetsästäjän Kultaisehen satimeen. Näetkö sen, näetkö sen, Näetkö, lapsi, alttarin, Jolla veres, hento, nuori, Lämmin, puhdas valuvi, Kun sen vaatii syntivuori, Maailmansyöjä metalli?
LEAR. Kah, pikku-koirat myöskin: lukki, rakki Ja syli-tiisti, kaikki mua haukkuu. EDGAR. Annas kun Tom nakkaa päänsä heidän peräänsä. Ulos, te luksuttajat! Mustakuonot ja valkeat, Myrkkyiset äkähampahat, Hurtta, villuri, lukki, häkki, Tiisti, narttu, piska, rakki, Luppakorva ja karvahassi, Vingu, vongu ja tiehes tassi! Pääni kun näin minä nakkaan vaan, Pennut ja nartut liesuhun saan.
Niin mekin ehkä likemmin itsemme tutkimisen jälkeen voisimme havaita kuinka joku ajattelemattomuuden taikka ennakkoluulon lukki jossakin sydämemme sopukassa on kutonut verkkoaan, jota emme ole huomanneet "laastessamme oman huoneemme edustaa puhtaaksi", mutta joka meissä sentään on siittänyt pienen hidastuttavan tomun-piilopaikan. Alku-johdatus.
Ruhtinaasen lähentää meit' aateluus vain, isiltämme saatu; miksei myös sielun suuruus, jota suonut ei luonto kaikille, kuin antaa voinut ei kaikille se suurta sukujuurta? Vain pikkumaisuus täällä peljätköön, kateus, häpeäkseen näyttäytyvä: kuin saastaverkkojaan ei mikään lukki saa luoda näitten seinäin marmoriin. ANTONIO. Mun itse oikeutat sua halveksimaan!
Jos sattui tulemaan oikein maukas häväistysjuttu, joka loistavan ja lihavan lihakärpäsen lailla lentää suristeli ilmassa, tahi huhu, myrkyllinen kuin keskeä kuristettu ampiainen, tahi paremman puutteessa ajattelematon sana, sisällyksetön kuin kidutettu, laiha lukki, tahi kihlaus, väririkas ja onnellinen kuin aron perho, jos jotain sellaista tuli ja sattui telefoonineitosten viritettyihin lankoihin, heti nuo hämähäkit sieppasivat sen saalikseen.
Kaikk', kaikki vetää verkkoonsa tuo vanha lukki, kuolema Detlev von Liliencron Ma tänään kirjeitäni selaelin, kun äkkiä sain yhden käteeni, min vuosiluku säikähdytti aivan niin kauan siitä oli, kauan jo.
GUIDERIUS. Cloten, kaksoiskonna, Nimesi olkoon, sit' en vavahda. Jos kyy se ois tai sammakko tai lukki, Enemmän säikkyisin. CLOTEN. Siis lisää säiky, Muserru aivan, kuullessas, ett' olen Kuningattaren poika. GUIDERIUS. Surkuttelen: Et tule sukuusi. CLOTEN. No, etkö pelkää? GUIDERIUS. Joit' arvon, niitä pelkään: älykkäitä; Narreille nauran, niit' en pelkää. CLOTEN. Kuole!
MACBETH. Niin, miehistä te kirjoiss' ehkä käytte Kuin lukki, hurtta, häkki, tiisti, rakki Ja luppakorva, joilla koiran nimi On kaikilla; mut arvolistass' ero On talon-, lintukoiran, vilkkaan, laiskan Ja viekkaan välillä, sen lahjan mukaan, Jonk' aulis luonto kullenkin on suonut, Ja josta kullakin on eri kölli Muist' eroitteeksi, jotka lista merkkii Samaksi kaikki. Niinpä ihmisenkin.
Minusta on niin, että vahingotta voisivat ahkeruudestaan ja innostaan osan käyttää kaikenlaisten verkkojen poislakaisemiseen, joita turhien ennakkoluulojen lukki kutoo, ja kun he ovat mailmalle näyttäneet että paljon käy laatuun, joka ei ennen ollut sopivaa niin voisivat mailmalle myöskin näyttää, että käy laatuun huolehtia talousaskareistaan ja vieläpä hoitaa ne hyvin, joskin yhtä haavaa taitaa lukea ja kirjallisesti käyttää maansa kieltä virheittä.
Päivän Sana
Muut Etsivät