Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Mä onneni muistoja ääneti nautin ja silmillä armahan silmiä etsin vaan silloinpa nurmella rakkaan kummun nään orvokin suuren ja kalpeen. "Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?" "Siks' että sun vuoksesi vuosia itkein mä nurmikon kukkaset kyynelin kastoin, siks onpi se suuri ja kalvas".
On kalvas hiukan, mut niin käy noiden Sanskriitin ja Hegelin tutkijoiden. Häll' lempipoëtana viel' on Fouqué. On kritikoimasta muuten hän laannut, Näet toimen tän oli huostaansa saanut Hänen mainio mummonsa Hekatee. Hän juridiikkaani kehui kovin, Sitä aiemmin myös oli tutkinut tovin.
Anteeksi, ett' on uutiseni huonot, Mut työtähän vain käskettyä teen. ROMEO. Haa! Niinkö on! Siis, tähdet, teitä uhmaan! Miss' asun, tiedät. Paperia tänne Ja kynä tuo; ja hevosia hanki: Tän' yönä matkaan! BALTHASAR. Malttakaa, ma pyydän; Katseenne kalvas, hurja on, se tietää Jotakin pahaa. ROMEO. Joutavaa! Sa petyt. Tee mitä käskin vain, ja jätä minut. Lorenzolt' eikö ole kirjettä?
Verinen seikka tää tek', ett'en teitä Ma huomannut. GRATIANO. Hupaista teitä nähdä. JAGO. Kuin voitte, Cassio? Joutuun paaret tänne! GRATIANO. Rodrigo! JAGO. Hän, hän se on. Pois täältä jotkut teistä hänet viekää, Varoen. Maurin haavurin ma noudan. Tää murhattu on, Cassio, ystäväni; Mit' oli riitaa teillä keskenänne? CASSIO. Ei mitään laisinkaan. En tunne miestä. Kalvas? Viekää hänet katon alle.
Pappi vainaa asussansa Kädet liittää siunaellen. Lamput loistaa kuumotellen, Metsä synkk' on ulkopuolla. Kädet liittää siunaellen; Poski kalvas morsiolla. Metsä synkk' on ulkopuolla, Huuhkain huutaa vuoristosta. Poski kalvas morsiolla Kuollut löyttiin rauniosta. Leivo on Unkarin kansanrunoudessa sanansaattajana; tässä se tulee ilmoittamaan, että ritari on kaatunut. Suomentajan muistutus. Toldi.
Oi, nouse, kaunis aurinko, ja surmaa Tuo kade kuu, mi kalvas kaihost' on, Kun sinä, hänen piika-neitsyensä, Hänt' olet monta vertaa ihanampi! Hänt' älä palvele, hän kade on. Vestaali-pukunsa vain kalvetuttaa, Vain narrit sitä käyttää; pois se heila! Mun tyttöni se on, mun armahani! Oi, jospa hän sen tietäisi! Hän puhuu, Vaikk'ei hän sanaa virka. Mitä siitä?
Hän leikkii musketin kanssa, Mi välkkyy aamuhun, Hän kunniat tekee, seisoo, Ma soisin, hän ampuis mun. Kun matkalla sattumalta Ma kultani perheen näin, Isä, äiti ja pikku-sisko Mun tunsivat tervehtäin. He kysyi, kuink' olin voinut, Taas samassa vakuuttain, Ett' en mä muuttunut ollut, Mut ett' olin kalvas vain.
Puhu, sua vaadin, puhu! MARCELLO. Se katosi, ei vastata se tahdo. BERNARDO. Horatio, mitä? Kalvas oletten Ja vapisette; eikö muuta tuo Kuin mielenhouretta? Mit' arvelette? HORATIO. En, Jumal' auta, tuot' ois uskonut, Jos sit' ei selvään takais omat silmät. MARCELLO. Kuninkaan muotoinen se eikö ollut? HORATIO. Kuin sinä itsesi.
Mut surun mato kukkaani nyt kaivaa Ja poskilt' ajaa pois sen syntysulot, Niin ett' on kolosilmäinen kuin aave Ja kalvas, laiha niinkuin kuumeen vilut; Ja niin hän kuolee; ja kun nousee jälleen, Ja taivaan salissa kun hänet kohtaan, En häntä tunne; siis en koskaan, koskaan Saa enää Arthur-pulmustani nähdä. PANDULPH. Noin haikea on tuska kauhistusta. CONSTANCE. Hän puhuu, joll' ei ole poikaa ollut.
Kun käyt sivutsein, ja tunnen Viiman vain sun liepeistäs, Sydän riemastuu ja innoin Seuraa sulo jälkiäs. Kun niin käännyt päin ja kiinnät Suureet silmäs minuun, oi, Sydän säikähtää, ett' tuskin Seurahas se jäädä voi. Tuo norja valkolumme Veen pinnalla uinuvi vaan; Kuu kalvas katsoo siihen Jo lemmenvaivoissaan. Nyt kukka kainosti laskee Taas päänsä aaltoihin.
Päivän Sana
Muut Etsivät