Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
CAESAR. Tuohon käteen! Sisaren sulle annan, jota lemmin Niin kuni koskaan veli. Eläköön hän, Maat yhdistäin ja sydämmet! Tää liitto Ikänä älköön lauetko! LEPIDUS. Niin, aamen! ANTONIUS. En aikonut Pompejoa sodittaa; Hän hiljan mulle suurt' on ystävyyttä Osoittanut; mun tulee häntä kiittää, Jott' ei saa soimaa maineeni; mut sitten Vaadimme häntä taistoon.
Antakohon armoluoja, Tätä sontaista pihoa, Kakaraista kaivotietä; Kyllin sontoa pihalle, Kakaroita kaivotielle, Kyllin sonnan säätäjätä, Kakaran karistajata, Näillä pienillä pihoilla, Kapehilla karjateillä! Suokohon sula Jumala, Antakohon armoluoja, Oluessa tuopit olla, Maljat maiossa märätä; Jotta saisi saamatonki, Ottaisi olematonki; Jott' oisi antoa kylälle, Kyllin itsellä eleä!
Suloinen on rauhan riista, Makea sovinnon malja. Niist' on nouseva kotisi, Vaan ei vainon pyörtehestä. NUORI JOUKO. Oi isoni, oi emoni! Ei nyt verta vuodatella. Väinön laulut, Väinön maine, Ne minua ahdistavat, Jott' on pääni pälkähässä Laulan öilläkin unissa. VANHA JOUKO. Väinön laulut Väinön maine! TAINA. Vedä et vertoja hänelle! Olet lapsi laulajaksi Suuren laulajan keralla.
Vihjein, silmäyksin hepourho Gerenian Nestor heitä, Odysseut' olletikin, parahansa nyt pyysi koittamahan lepytelläkseen jalon Peleun poian. Noin meren pauhukkaan he nyt astuivat vesiviertä, maan järisyttäjähän rukouksin turvaten hartain, jott' ois suopea suostumahan sydän ylväs Akhilleun.
SANANSAATTAJA. Jutellaan julki, tottako, en tiedä, Ett' yhdess' Aufidion kanssa Marcius Nyt Roomaa vastaan käy, ja koston vannoo Niin täyden, että kaikkia se kohtaa Nuoremmast' alkain vanhimpaan. SICINIUS. Niin aina! BRUTUS. Kujetta vaan, jott' arat kotiin kutsuis Tuon hyvän Marcion taas! SICINIUS. Niin, siinä juoni. MENENIUS. Ei luultavaa se ole.
CLEOPATRA. Tyhjää laverrusta, tytöt, Jott' en ois itseäni kohtaan jalo. Charmiana, kuule! IRAS. Päättäkää jo, rouva; Paennut päivän valo on, ja meidät Pimeys yllättää. CLEOPATRA. Takaisin kiirein! Tilaus on tehty, valmista on kaikki; Se jouduta vain tänne. CHARMIANA. Kyllä, rouva. DOLABELLA. Miss' emäntäsi? CHARMIANA. Tuossa. CLEOPATRA. Dolabella!
Kyll sen jo näk päältpäi, jott´ei hää olit oikee järissää. Enimmäksee hää kävel´ paljai jaloi ja pääss hänell ol´ vanha kirkkohattu, mikä ol´ enne olit ihka musta, mutt ol´ luopunt hyvi ruohottavaks ja ol´ hyvi kokkoo ryttäitynt sekä eest ett takkaa. Sannoit, jott Saska oi
Lintuset livertelevät Kukin äänellä omalla, Kielellänsä kerkiästi, Jonka heille äiti neuvoi, Oma vanhempi opetti, Pesissänsä pienempinä. Ei ole sitä etua Suomen kansalle suvaittu. Ruotsin kieli on ruvennut, Joutunut jo ens'alusta Suomen suureksi isäksi. Aina sill' on arvo suuri, Jott' on ystävät yläiset, Sukulaiset suuret muutkin, Sanotaanpa Sakan kielen Ruotsin heimoa olevan.
Oi, siihen kaksikymmentä on vuotta! Mut unohdin, miks takaisin sun kutsuin. ROMEO. Suo tänne jäädä mun, sen kunnes muistat. JULIA. Sen unhotan, jott' ijäksi sa jäisit, Muistellen, kuink' on seuras mulle armas. ROMEO. Ma ijäks jään, jott' ijäks unhottaisit, Unohtain ett' on toinen mulla koti.
Kiittää järkeäs ei nyt kestä, kun noin sinä neuvot, laivat teljokkaat telapuiltaan temmata käsket kesken riehuvan kamppailun, ilo iliolaisten jott' yhä suuremp' ois, joill' ilmankin jo on voitto, vaan tuho meidät saavuttais. Sill' ei pidä puoltaan kamppailussa akhaijit, jos vesill' uipi jo laivat: sinne he vilkuilee sekä heittää taistelon sikseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät