Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska ol´ raivo
Siis mene, armaan ambrosian sekä nektarin voimaa vuodata sankarin rintaan, ett' ei näännytä nälkä." Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene; niinkuin kiljuva kotka hän sinkosi, valtavasiipi, taivaast' ilmojen kautt' ylähäisten. Vaan jo akhaijit taistoon vyöttihe leirissään; ja Akhilleun rintaan nektarin, armaan ambrosian hän tiukkua antoi, jott' ei uuvuttais uron polvia kalvava nälkä.
Heistä ken ottelemaan mun kanssani ryhtyä mielii, koht' aseveikkaan astukohon kera Hektorin kuulun. Näin sopikaamme, ja korkea Zeus sen kuulija olkoon: jos minut surmaan hän teräpitkin suistavi peitsin, laivaan laitavahan hän mult' asun vallatun vieköön, vaan pois ruumiin antakohon, jott' iliolaiset vainajan vie roviolle ja vaimot iliolaisten.
Mie kysyi hänelt, miksei hää tahtont ottaa lanttiloi, hää ku ol´ nii köyhä ja sanoi, jott hää ol´ käyttäytynt siivottomast. »Se kuka ottaa rahhaa pellaamisest, se o´ paholaiselle myöty», sano Peki-Saskaja alko vejellä taas: »Kuulkaas pojat ja kuulkaas pojat, miks työ ootta nii ilkeitä». Sen koommi hää eijj oo ennää missää herro
Kostoks sen tihutyön sekä pilkan vaati nyt vanhus siis osan runsaan, vaan sotasaaliin muun jakelutti kansan kesken, jott' osa oikea kullekin koituis.
"Kuusihan niitä kaikkiaan oli, vaan viiden ruumiit toki saatiin ylös, niin jott' ei sinne järveen kokonaan jäänyt kuin yksi". "Eikö Pelkoselle sitte jäänyt muita lapsia kuin se mykkä poika?" "Ei jäänyt ja mikä surkeinta, eukolta meni järki", tuumaili ukko. Silloin keskeytyi meidän keskustelumme, sillä eräs vastaantulija ajoi kääsyjensä pyörän meidän rattaiden oikeaan pyörään kiinni.
Mutta jos on sana tuo tosi suora ja vilpitön sulta, mennös kuolematonten luo sekä kutsuos joutuin 54 kiitävä Iris tänne ja ampuja kuulu Apollo, vaskenvälkkyvien jott' Iris akhaijien keskeen viestinä käskyn veisi Poseidon-valtiahalle tauota taistelemasta ja kulkea pois kotihinsa.
Saman sanoivat jo vanhuudestaki, taikka: Kyllä huoli virttä tuopi, Mure virttä muistuttavi, Kaiho kantavi sanoja, Mielalaset arveloita. Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen, Panen pakko päivissäni, Jott' on iltani kuluisi, Aamuni alimenisi, Huopeneisi huomeneni. Ja sanotaanpa sanalaskunki tavoin: luotu on lintu lentämähän, huolellinen laulamahan.
Mutta kun noussut on koi, sinä, kansain pää Agamemnon, käskeös hankkia puita ja kaikkea muutakin, mill' on vainaja matkalleen varaeltava varjojen maille, jott' äkin polttaa saa tuli uupumaton hänet tuhkaks silmistämme ja taas sotatoimiin ryhtyä kansa." Virkki, ja tottelemaan kehotusta he kaikk' oli alttiit.
Jos taas Peleun poian Akhilleun vainota annan noita ja riennän, min jalat jaksaa, muurien luota tannert' Ilionin, jott' Idan rotkojen turviin päästä ja piilottaa voin itseni viidakon peittoon, niin hämärissä ma Ilioniin taas hiipiä saatan, virrass' uiden kun hiet yltäni huuhtelen ensin. Mutta nyt moisia miks sydän miettii?
Päivän Sana
Muut Etsivät