United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
CORIOLANUS. No, no! Mua lempivät, kun mua tarvitsevat. Miss' intos äiti, jonka hummaamana Sa lausuit että Herkulehen vaimon' Olisit kuusi hänen töistään tehnyt, Näin säästäin mieheltäsi monet hiet? Cominius, rohkeutta! Hyvästi! Hyvästi, vaimoni ja äitini! Ei hätää mun. Menenius, kelpo vanhus, Sun itkus suolaisempaa on kuin nuorten, Se silmäs syö. Mun vanha päällikköni, Rautaiseks tunnen sun, mont' olet nähnyt Sydäntä paaduttavaa kohtausta; Sano noille vaimoille, ett' yht' on tyhmää Tuhoa välttämätönt' itkeä Kuin nauraa sille.
Karkkosi kaupunkiin väki arkana kuin vasat kauriin, joi janon polttoon, pois hiet vilvoittaa koki, muurin rintamusvarjeisiin nojaellen; mutta akhaijit kilvet ryntäillään tuli rientäen muuria kohti. Vaan toki paikoilleen pahan kohtalon pauloma Hektor jäi liki muuria Ilionin sekä porttia Skaian.
Hän on kuin nyljetty hylje siinä, missä hän seisoo jäisen suihkun alla. Mutta siitä tulee liian hitaasti ja vähän vettä, piian täytyy täyttää kaksi sankoa, kiivetä lauteille ja valaa ne sieltä hänen niskaansa. Nyt ovat hänen mielestään enimmät hiet irtauneet ruumiista, ja hän nousee takaisin lauteille. Pesetä sinä itsesi sill'aikaa, kun minä täällä vielä vähän lämmittelen.
Mutta se, jolla tiedettiin olevan rahaa ja joka kuitenkin pani vähäisen, ilmoitettiin: "Tämä mies ei ole kitupiikki eikä naukujan poika. Se on hiet hiihtänyt, tuulet soutanut ja nyt täydellä kukkarolla tänne saapunut ja muistaa kokonaisella kymmenpennisellä." Silloin tietysti kaikki nauramaan.
Tuost' yli tulvasivat sotalaumat, Apollopa kantoi 360 aigis-kilpeä eell' etumaisena, niin kevyesti sorteli muurin, kuin kasan hiekkaa lapsonen kaataa, kun meren partaall' on sen leikkien leiponut juuri, käyttäen jalkaa, kätt' ilotellen taaspa jo särkee: noin revit, loistava Foibos, akhaijein työn, joka runsaat toi hiet, vaivat heille, ja heidät sait pakosalle.
Jos taas Peleun poian Akhilleun vainota annan noita ja riennän, min jalat jaksaa, muurien luota tannert' Ilionin, jott' Idan rotkojen turviin päästä ja piilottaa voin itseni viidakon peittoon, niin hämärissä ma Ilioniin taas hiipiä saatan, virrass' uiden kun hiet yltäni huuhtelen ensin. Mutta nyt moisia miks sydän miettii?
Kymmenen vuotta on mies työtä tehnyt ja petäjän kuorta järsinyt, saadakseen mökkiään kuntoon. Nyt kun tuo alkaisi häntä palkita, sanoo isäntä: »kontrahti on lopussa, mökki on minun, lähde tiehesi!» Eikä ole Jaakolla muuta neuvoa, kuin pussi selkään, keppi käteen ja pois. MIKKO. Jo se on kovaa, tuo. Kymmenen vuoden hiet ja vaivat! Voi, yhtä hyvin.