Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Sen kautta puhuu pateettinen ihmishenki: »Mennös laiva, mennös maailmalle, meri olkoon meidän veljestäjä, että liittyis yksilöt ja aatteet, tunteet, heimot, kansat, valtakunnat, yhdistyisi yhteistuskalliset, helpompi ois elon kuorma kantaa.»
Mut mennös sa, appi, Ain, trallalallaan j. n. e. Vesterkvist. No, mutta kuulkaa nyt mitä minä sanon: huolimatta teidän vastustuksistanne nain minä tyttärenne kuukauden kuluessa. Kummellund. Herra! Vesterkvist. Niin, herra majuri; mutta teiltä en ajattele häntä pyytää, teidän kovuutenne ainoaa lastanne kohtaan riistää teiltä isän oikeudet. Kummellund. Oho! Vesterkvist.
Hän itkee, uppoo jo epäuskoon, mihin murhe liittyy sydämen linnun, varhain vaienneen; niin sanat soivat solinasta veen: »Ei viel' oo päivies mitta pantu, ei määrä elon; tuo tietää taivahan kultarantu: ei syytä pelon, sa pääsit pilviin, vaikk' et taivohon, viel' eessäs monen aamun rusko on. Sa riensit riemuin, myös mennös murhein!
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuulu Menoition poika, sa muist' yli ystävä rakkain, nyt pian lie halu polvia mun halaella akhaijein kerjäten auttamahan; hätä näät ylen hirveä heill' on. Nestorin luo kysymään sinä nyt, Zeun suosima, mennös, haavoitettuna pois ketä toi hän kamppaelusta.
Mutta jos mahtanet, niin pidä puolta sa urhean poikas; 393 mennös Olympoon, Zeun ano turvaa, jos hänen mieltään milloinkaan sanall' ehk' ilahuttanut liet tahi työllä sill' isän linnoill' ennen sun useasti ma kuulin kertovan ansionas, miten Zeun jylypilvisen autoit surkean turmion alta, sa ainoa kuolematonten, kun hänet kahlita mieli Olympon muut asujaimet, Here ynnä Poseidon myös sekä Pallas Athene.
Nähtyäs iloisen lapsen, Sitä viskelit vihalla, Iloitsit kun näit sen itkun. Tuota jo varoitin silloin. Annahan pojan kokea, Päästä lentohon lepakko. Kylän ansat on opiksi. Päästä, sanon. Mennös, mennös! AINO. Jouko, Jouko! KIRRI. Rientäkämme! Hyvä on isoni tieto, Emoni sitäi parempi, Oma tietoni ylinnä! Jouko ja Kirri lähtevät. SINIKKA. Vastahasi, julma Jouko, Surmaksi susimeteli! Metsätie.
Mutta jos on sana tuo tosi suora ja vilpitön sulta, mennös kuolematonten luo sekä kutsuos joutuin 54 kiitävä Iris tänne ja ampuja kuulu Apollo, vaskenvälkkyvien jott' Iris akhaijien keskeen viestinä käskyn veisi Poseidon-valtiahalle tauota taistelemasta ja kulkea pois kotihinsa.
Mennös metsään, kaitse karjaa, eivät pysty vihat eivätkä pahat silmät! Jos uskaltaisin, uskoni sinulle antaisin, vielä kerran uskaltanenkin. Mutta yht'äkkiä hän vavahti, hätäytyi ja kuiskasi: Ilpotar tulee! Mene, joudu karjan jälkeen.
Mennös, hempeämieli, En voi huolias' lohduttaa." Viha Rurmarin silmiin syttyi, Kasvot kalpeat ruskohon lens', Pois Oihonnasta kääntyi, Luolast' ääneti katosi. Tuli ruhtinas, sodan urho, Neidon etehen töytäsi hän: "Gallin, Rurmarin poistit, Eessäs' kolmas on, Klesamor. Kielin eipä hän voittaa taida; Taisteluin verikentillä hän Vaikeni, hänen miekkans' Kieltä kuoleman haastoi vaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät