Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Yhteen vei kaikk' uomat Apollo ja virrata antoi päivää yhdeksän päin muuria; Zeun sade tulvi sankeanaan, jott' ois pian huuhtonut sen meren helmaan.
Kiireinen ja arka aika Meilt' ystävyyden juhlamenot kieltää Ja hellän haastelon ja sananvaihdon, Mi pitkäst' eroajast' olis hauskaa. Suo, Jumal', aikaa näihin lemmen juhliin! Hyvästi! Onnea ja rohkeutta! RICHMOND. Leiriinsä hänet viekää, hyvät loordit. Nukahtaa koitan raskailt' aatoksilta, Jott' aamull' uni lyijyinen ei painais, Kun voiton siivillä mun tulee nousta.
Otto-isä oivallinen, Ruotsin valtavanhempamme, Se tahtoi talutusrihmat Vielä vuosikymmeniksi, Jott' ei kurja horjahtaisi, Tuhma joutuisi tuholle. Siitä kiitos, kierosilmä, Kost' Jumala, luppakorva, Suuri kiitos, suurnenäinen, Paljon kiitos, partasuinen, Kärhätukkainen, kumarrus, Ruotsille rehelliselle!
Ryökkinät virnistel´liit ja vikisiit ja kasseliit toisijaa ja patruuna sano, jott »ompas siull hyvvää seuraa». »Niihä se o´» tuuma
Vaan taaskin vimmastui hän niin katajaisesti, jott' oli kaataa kuuman, kirkkopäivälliseksi keitetyn maitovellin syödessä silmilleni. Ja arvaattehan miltä se tuntui minulle, joka häntä niin palavasti rakastin. Semmoista hän teki ei ainoastaan kuukausia, vaan kokonaisen vuoden.
En kaihoin nuorekkain ja kiihkeästi koskaan arpamaljaan maailman vieraan ole tarttunut, jott' osallensa sydän kokematon sais jotain sattumalta siepatuksi. Mun kunnioittaa täytyi häntä, siksi myös rakastaa; ja hänhän elämän mun elämääni vasta oikein toi. Sun hänt' on vältettävä! mietin ensin. Ma kartoin, kartoin, lähemmäs vain tulin. Niin armas ansa, rangaistus niin kova!
Ei meille riita-väliä tulle; Mä houreitas näät poistamaan Nyt nuorna aatelisna tänne saan, Punainen ylläin kullan-kirjo takki Ja silkka silkki vaippanain, Ja päässä kukonsulka-lakki Ja pitkä miekka kupeellain. Nyt suorastaan sua neuvollen: Pukeudu siekin samaten, Jott' ikävistä irroillas Iloita saisit elostas! FAUST. Pukuni olkohon mi hyvänään, Maan raskas elo painaa mua kuin vuori.
Johda se mielees, jott' älyäisit juonesi jättää, tuntisit, auttiko vain lepovuode ja lempi, kun saavuit pettelemään halauksillas sinä luot' ikivaltain."
Etkö sa kiusaa muista, mit' Ilionissa me yksin taivahisista kärsiä saimme, kun raadettiin siell' umpehen vuosi ihmisen orjina, kun pani palkkaa säättyä vastaan meidät palvelemaan Zeus Laomedonia korskaa? Muuri mun ympäri kaupungin piti laatia silloin laaja ja uljas, jott' ois Ilionill' ikiturva. Sorkkuvasääriä taas sinä kaitsit härkiä, Foibos, lehtoja kierrellen monirotkon, metsävän Idan.
Valjakonhaltiat sääs urot vaunuineen eturintaan, vaan jalanottelijain rivit sankat, sankarimielet suojustaks selän taa; arat pelkurit taas pani keskeen, kamppailuun jott' ois halutontenkin hätäpakko.
Päivän Sana
Muut Etsivät