United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uhria vaatinut en luoduiltain omilt' oisi ma itsellein, kuten oot sa. Kylmä ja korskea Zeus, luotujes kerjuri oot! Kuoleman kammon maailmas ovenvartijaks teit sa, jott' eivät pakohon pääsisi oikkujas sun luomasi, sillä he orjuudessakin tuntevat, että tyhjyyskin enemp' on kuin sinun maailmas. Suuremman, ihanamman oisin ma maailman luonut kuin sinun maailmas, kuin sinun luomasi on.
Miks enkeleitä siihen vaivata? DAJA. Kysyä pyydän, Nathan: mitä haittaa, jos enkeliksi uskoo ennemmin kuin ihmiseksi pelastuksen tuojan? Niin eikö pelastuksen alkusyy, käsittämätön, lähemmältä tunnu? NATHAN. Vain korskaa, korskaa pelkkää! Rautaruukku niin mielellänsä nousis ahjosta hopeapihdeissä, jott' itsekin hopeamaljalta se näyttäis. Pah! Ja mitä haittaa? kysyt, mitä haittaa?
Päivää yhdeksän jo on riidelleet ikivallat Hektorin ruumiin vuoksi ja linnojenturman Akhilleun; valpassilmän pois sitä Argontappajan varkain vaativat viemään, vaan minä kaikki Akhilleun maineeks auttelen, arvon jott' yhä sulta ja suosion saisin.
Venäjän Karjalasta: Kuule ensin, katso siitä, Kuinka kummalta näkyvi Tämänaikainen elämä: Miehet muutkin jos minäkin Piipun pohjilla pilaavat Suunsa seuvun semmoiseksi, Jott' on leukansa liassa, Parta paksussa porossa, Ihmestä iho sininen, Tupakasta turmeltuna.
Miks siskot otti miestä, jos teit' yksin He lempivät? Jos minut joskus naidaan, Se mies, jok' ottaa valani, saa puoliks Vaan sydämen, ja lemmen, uskon puoliks. En koskaan, niinkuin siskot, ota miestä, Jott' isällen saan kaiken lempen' antaa. LEAR. Sydämen kieltäkö on tuo? CORDELIA. On, isä. LEAR. Niin nuori ja niin tunnotonko? CORDELIA. Niin nuori, isä, ja niin suora.
Jok' on jäykkä juoksullahan, Laiska laskemaisillahan, Sitä virkuta vitsalla, Kaiota kariperällä, Jotta vitsa vinkasevi, Pajun latva parkasevi; Sivalla sivua kohti, Eli laske lautaselle, Elä otsahan osota, Päälakehen paukahuta! Kun tunnet uran tulevan, Tupita uroa myöten; Pane kaksi kämmentäsi Kahenpuolin kaiteheksi, Jott' ei vilja vieprahtaisi, Metsän karja kaaprahtaisi!
Astui silloin luo Hekabe muremustana mieli, oikeahan kätehens' oli vienoa viiniä maljan ottanut kultaisen, jott' uhrata lähtijät saisi.
Te tunnettehan vaivani, ois teidän myös lääke tunnettava, maukkaaksi se tehtävä, jott' ei mun oisi pakko, pois tuskistani päästäkseni, kestää vain yhä suurempia tuskia. Sä myöskin hymyilet, mut totta on se; omasta suustaan liet sen hältä kuullut? ALFONSO. Useinkin kuullut sekä anteeks suonut.
Mua seuratkaa, tien raivaan kirjeillenne, Ja teen sen sitä kiireemmin, jott' oiti Mun veisitte sen luokse, ken ne antoi. Seitsemäs kohtaus. Toinen huone linnassa. KUNINGAS. Nyt tuntosi kai syyttömäks mun myöntää. Ja sydämmees mun ystävänä suljet. Kun omin korvin kuullut olet, että Se mies, jok' armaan isäs hengilt' otti, Mun henkeäni väijyi.
Jott' ei vaan kypsyis runoelmani, jott' ei vaan leviäisi maineeni, jott' tuhat vikaa keksis kateus, jott' unhoon lopulta mä jäisin aivan, siks työttömyyteen tottua mun täytyy, siks säästää itseäni, aistejani. Oi kallis huoli, kelpo ystävyys! Ma inhoittavaks uskoin salaliiton, mi ympärillein näkymättömänä ja väsymättä kietoi verkkojaan, vaan vielä katalammin käy se ilmi. Ja sireeni!