United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sun äitis vienon hellät kehtolaulut Elosi halki sulle soikohon, Ett' tunne puhdas kallein sun on aartees Jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on! MIETELMI
Canidius Ja muutkin karkulaiset palkkaa saavat, Mut ei vain kunniaa. Tein itse pahoin; Ja sitä kadun nyt niin karvaast', ett' on Ijäksi ilo mennyt. SOTAMIES. Enobarbus, Antonius kaikki aartees sulle laittaa Ja vielä lahjojakin. Tuoja tuli Mun vahtimolleni, ja telttas luona Nyt purkaa muulinsa. ENOBARBUS. Kaikk' annan sulle.
Sen vihannuus myös syksysäällä säilyy, Se talvellakin kevättuoksun tuottaa. Siis ollos viisas! Vastuksissa aina Sä kätke aartees sitä syvemmällen. On hellin hoidettava taivaan laina. Ken tuhlaa sen, hän ei saa koskaan jällen. Nää sanat poika ihmetellen kuuli, Hän opettajan neuvon otti varteen. Hän pöydänlaatikossa parhain luuli Säilyvän Valvaan lahjoittaman aarteen.
Vaan sano mulle nyt julki ja juttele peittelemättä: vietkö sa jonnekin pois monet kalleutes, jalot aartees, heimon vieraan maille ne taattuun talletat turvaan, vai pyhän Ilionin joko hyljännette te kaikki, peljäten, kun meni moinen mies, paras suoja, sun poikas sortui, uupumatonna jok' aina akhaijeja torjui?"
Vaan parhaan aartees, ainoan, Mi ryöstäjältä jäänyt ois, Sun kieles armaan, ihanan, Sä, houkka, itse vaihdoit pois. Ja avu jaloin maallinen Omahan maahan rakkaus Nyt sulle, Eerin kurjainen, On kova, julma kirous. Sen liekk' ei voi sua lämmittää, Ei valoa se sulle suo; Se polttaa vaan ja hävittää, Ja mustaksi sun nimes luo.
Siis talven kolkon kouran älä suo Kesästäs hävittää sen tuoksun hurmaa. Mahalas maljaan vala, aartees tuo, Ennenkuin itselles se tekee turmaa. Ei ilkeää lie voittoa, jos sen Teet onnekkaaks, mi kasvun iloll' antaa; Tee kuva itsestäs, tee kymmenen, Niin kymmenkertaisen saat koron kantaa.
Jos nyt hän sanoo sua lempivänsä, Niin viisast' on hänt' uskoa sen verran, Kuin säätynsä ja asemansa mukaan Hän teossa voi näyttää; siis sen verran, Kuin Tanskan kansan yhteis-ääni myöntää. Siis varo, mikä tahra kunnialles, Jos, liiaks suostuin hänen lauluihinsa, Sydämmes hukkaisit ja puhtaan aartees Avaisit hillittömän himon saaliiks.
FOKAS. (Yksin) Mene ja saata minulle rikkautes varmaks saaliks. Siellähän asuu lempeni, vaan ei tyttäres povessa. Narrit ja utupartaset kymnasistikeikarit täällä hikoilkoot naisen tähden. Ja miksi rakastaisin enemmin sinua, neito Selma, kuin teitä toisia Evan tyttäriä? Mutta hoo, hieman toistahan olisi kuitenkin mielestäni tuo Thekla-piikanen, joka nyt tuon vartomattoman perintönsä kautta on yhtä rikas kuin kasvinsisärensä, tuo »lintuiseni pieni». Thekla, olisivat aartees suuremmat vielä, niin kohta murtaisin tämän liiton ja kääntyisin kohden sinua. Ole kihlattukin tuohon viheljäiseen maankulkijaan Konradiin. Rakkaus veretön ja vaisu kuin vesi, perustettu narrimaiseen lapsuuden-kihlaukseen. Fokakselta ainoastaan yksi sana ja silmän isku ja vallassansa on luntun käsi ja sydän. Ja teki sen rikkaus ja kunnon käytös; kaksi mahtavaa puhemiestä. Mutta miksi rakentelsin kapinaa, joka ei maksa sitä vaivaa? Nainen vasten naista ja sama rikkaus vasten rikkautta samaa. Nainhan minä Selman ja otan viimein hänen isänsä kullat ja perustat. Mutta miksi taasen uneksuin unen niin pyövelin surkean tästä naimisesta? Häitämmehän vietimme, Jumala parakkoon, häitämme Selma ja minä, aih! No musiiki mökisi pahasti kuin perkele ja minähän poikaparka kurkistelin, kurkistelin ulos akkunasta kovin allamielin. Mitäpäs tapahtui?
Sun äitis vienon hellät kehtolaulut elosi halki sulle soikohon, ett' tunne puhdas kallein sun on aartees jos hukkaat sen, se ainaaks kateess' on! Kuin houkkio hulluja hourehiaan yhä hautovi, toivoo vain, kuin hulttio koirakin ruokkijataan läpi etsivi maailmain niin aatetta elämän etsinyt oon, kunis koito jo kyllästyin, niin juossut mä toisien jälkiä oon, kunis vihdoin mä hengästyin.