Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Siit' ohi ohjaa valjakkos, liki kaarra, ja silloin vaunuissas vasemmalle sa laiteeseen punossorjaan hiukkasen kallistau, hepo oikeanpuolinen vauhtiin vinhaan ruoskien kiihdä ja huutaen, höllitä ohjat, vaan vasen ohjaa niin liki maalia, ett' ihan on kuin syrjää tuon kiven pyyhältäis napa pyöräsi sorjan; Vaan varo, merkkiä koskettaa älä anna sen, ettei vaunusi murskautuis sekä vammautuis hevot sulta; riemu se ois kerakilpaajain, häpeäksipä sulle.
Voi tyttönen hupsu, miks miellyit niin Sima-suuhun ja kultiin kiilteleviin, Oli aarre kallihimp' itselläs: Sydän puhdas ja rauha sun mielessäs. Voi mua Loviisa parkaa! Se aarre nyt sulta jo vietiinkin, Väkisinkö kenties vai varkaisin? Osan ryösti hän sult', osan lahjoitit pois Meni kaikki, mi kallista ollut ois. Voi mua Loviisa parkaa!
SITTAH. Hänestä toisen kuvan ennen saanut oon sulta. AL-HAFI. Tavaraa hän tarpeisiinne kyll' antaa. Mutta rahaa sit' ei koskaan. Hän muutoin kyllä juutalaiseks on tosiaan harvinainen: älykäs niin taidoss' elon kuin myös shakkipelin. Vaan muista juutalaisista hän eroo myös pahassa, ei hyväss' yksistään. Ei häneen häneen juur' ei luottaa saa.
ANTTI. Siis miehen aseita mun kantaa suo; Suo täyttää, minkä ennen estelit. HANNU. No surma vieköön! Minkä isän sydän Hyväksi voipi nähdä lapsilleen Sit' ikänän' en sulta kieltää voi. ANTTI. Mi kerta tehtiin, se on voitukin, Vaan tekemätönt' ei viel' ole tehty. HANNU. Nuo hourehesi, lapsi, selvitä! LIISA. Mun täytyy tulla, vaikk'en kuulla vois, Mut kuulemast' en voi myös olla pois.
Kevät raitis vuodenaikani on, vain sillä on voimaa luoda, säde yksin nousevan auringon voi huomenen uuden tuoda. Siks nykyisyys sua siedän vaan, ett' toivon toukoa sulta, mut koito en nää sun toukoakaan, mun peittävi silloin multa. Pariisi 20/3 1890. P
HAMLET. Horatio, sin' olet kelpo mies, Sun vertaistas en ole löynnyt toista. HORATIO. Oi, prinssi hyvä, HAMLET. Min' en imartele; Mit' ylennystä toivoisin ma sulta, Jonk' ainoa on tulo hilpeytesi. Mill' elannon ja vaatteet vaivoin hankit? Miks köyhää mairisin? Ei, nuoleskelkoon Makea kieli tyhmää koreutta, Ja norjiks käykööt polven saranat, Miss' auttaa kumarrus.
LEONORA. Ah, unhoittaa mun suo, kuin pian taas nää onnenhetket multa ero riistää! PRINSESSA. Min ero sulta vie, sen monin verroin tuo suuri kaupunki taas sulle suo. LEONORA. Mua kutsuu velvoitus ja rakkaus luo puolisoni, kauan kaivanneen. Vien hälle pojan, jok' on tänä vuonna kehittynyt ja kasvanut niin paljon, ja yhdyn hänen isäniloonsa.
Nuo omaks antaa sulle ja Briseun tyttären myötä, jonka hän vienyt on sulta, ja vahvan myös valan vannoo, ettei yhtynyt, ei kera vuoteeseen ole käynyt, kuin on ihmisien tapa yhtyä, mies kera naisen.
Sen teki kumma laulu laulamas, sun silmäis sini ja sun kutreis kulta. Se mikä ennen sytti syömmeen tulta, se kävi kalpeaksi rinnallas. Veit paljon, paljon multa mukanas, vain kaihon kalvavan sain sijaan sulta. Ken lumoissa on metsänneitosen, hän omaa sieluansa etsien käy muille outona kuin unissansa, hän katsoo kaihoin illan hämärään, hän riutuu sanattomaan ikävään ja etsii, etsii omaa sieluansa.
Minut unohda, sulta ma sylini suljen, vain rauhaa kaipaan, kuoleman yötä. Sen tiedän ma kuitenkin: kussa ma kuljen, mun lähelläni sa kuljet myötä, sillä muistot sun minuun yhdistää, kevätmuistot, jotka kimmeltää jalokivinä, kirkkaammin loistaen kuin helvetinkivi rakkauden.
Päivän Sana
Muut Etsivät