Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Annikin silmät säihkyivät vallattomasti. "En välitä suurista antimistasi, mutta yhtä sulta kumminkin pyydän, Elämä. Anna minun leikkiä!" "Leikkiä!" Elämän katse himmeni. "Paljon pyydät Annikkini!" "Paljonko pyydän? Enhän pyydä mitään arvokkaista lahjoistasi. Enhän tahdo muuta kuin leikkiä vain!" puolustihe Annikki. "Yksinkö leikkiä tahtoisit, Annikkini?" kyseli Elämä.
*Prinssi*. Teidän armollanne lienee Tytärtä kaks, tietääkseni Toinen niist' on suloinen. Pelko jäätää sydämmeni. Toinen tyttönen On kuin hanhi typerä, Ilman ihmis-älyä. Piiloon itsensä nyt sulkee. Armonne, Florinna kulkee Ylös arkipuvussa, Hämillä ja pelossa. Hält' on varastettu vaatteet! *Kuningatar*. Sulta mitkä tyhjät vaatteet! *Liila*. Kysykää hält' itseltään! *Kuningatar*.
Sa rusottamaan saat ruukun tummankin pinnan, joka kuivavan rääsyn lipuks kunnian teet, sa kultaat vilja-auman kuin kuningasten linnan, sen pikkusisko, mehiläiskeko, siinä rinnan saa sulta sivumennen myös kultahetaleet. Sulle kunniaa niituilla, metsissä, mailla! Sa siunauksen tarhoille, tanhuile suot.
Mutta jos on sana tuo tosi suora ja vilpitön sulta, mennös kuolematonten luo sekä kutsuos joutuin 54 kiitävä Iris tänne ja ampuja kuulu Apollo, vaskenvälkkyvien jott' Iris akhaijien keskeen viestinä käskyn veisi Poseidon-valtiahalle tauota taistelemasta ja kulkea pois kotihinsa.
"En hae kostoa, Annikkini," sanoi Elämä. "Ellet kostoa hae, miksi tuon teet!" valitteli Annikki. "Siksi että rakastan sinua," vastasi Elämä. "Oi, Elämä, jos rakastat minua, niin jätä minut. Pakene pois luotani, Elämä, en muuta sulta pyydä enää!" rukoili Annikki. "Ei koskaan Elämä leikkiään kesken lopeta eikä sen vuoksi pakene, Annikkini.
HERTTUATAR. Miks onnirikoll' on niin runsaat sanat? ELISABETH. Ilmaiset mykän tuskan apurit, Perijät välhöt perittömän riemun, Kurjuuden läähöttävät ilmituojat! Suo niille tilaa; jos ne muut' ei auta, Saa edes sydän helpon niiden kautta. HERTTUATAR. Siis kieltäs älä säästä; seuraa mua, Niin katkeroiden sanojemme katkuun Mun inhan poikani me tukautamme. Mi kauniit poikas sulta tukautti.
Jo pienoisista saakka meille kannoit, kuin äiti lapsillensa kaikki annoit, ja tyhjiks usein rintas imetit, ja usein kärsit nälkää saadaksesi paremman toimeentulon lapsillesi, ja usein vilussa sä värjähdit. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta, mi jäät ja lumet poluiltasi luo, ja työmme harras poistaa nälkäs sulta ja elon sulle huolettoman tuo.
Jo pienoisista saakka meille kannoit, kuin äiti lapsillensa kaikki annoit, ja tyhjiks usein rintas imetit, ja usein kärsit nälkää saadaksesi paremman toimeentulon lapsillesi, ja usein vilussa sä värjähdit. Mut huolet' ollos! Viel' on lemmen tulta, mi jäät ja lumet poluiltasi luo, ja työmme harras poistaa nälkäs sulta ja elon sulle huolettoman tuo.
Tai varkaan tuomiosta! On nuorukainen kuihtunut, Hän suree Helmiänsä, Ja ruunu aikaa sammunut On hänen vierestänsä. Langennut tähti. Mä hyrskien, huokaten kohta Jo saavun läp' elämän maan, Ei Luoja, vaan sallimus johtaa, Mä kohta jo levätä saan. Voi entinen poistuva kulta, Sun muistos on kyynelten vuo, Mä vieraissa juoksen ja Sulta Ei kenkänä viestiä tuo!
Uskallatko? Joskus kuuluu: "Uskallatko sä seurata Jesusta?" Vaan mä tutkin sulta toisin halvassa nyt laulussa: Uskallatko pois sä jäädä, kun käy kutsu Kuninkaan, Kutsun luokseen, taivaan riemuun, autuutehen asumaan? Uskallatko kuoloon käydä, kun suli' elo tarjotaan? Uskallatko Herran heittää kuulemattas poistumaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät