Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Oi äiti kulta, Sun lastes lemmen suoja, Sä maamme, sulta Ei kättään kiellä Luoja, Sä Suomi nouset, kasvat korkealle, Jos kiitoksesi kannat Jumalalle! II. Kohtaus. Viimeistä värssyä laulettaessa tulee sisään ensin Provasti, sitten Assessori, Hanna ja rouva Turholm, heidän jälessään Kanttori, ja lapset, jotka asettuvat, puoliympyrään, ja vihdoin muu seurakunta, miehiä ja vaimoja huoneen täydeltä.
Kevät raitis vuodenaikani on, Vain sillä on voimaa luoda, Säde yksin nousevan auringon Voi huomenen uuden tuoda. Siks nykyisyys sua siedän vaan, Ett' toivon toukoa' sulta, Mut koito en nää sun toukoakaan, Mun peittävi silloin multa. Paris 20/3 1890. Kun kiivahimmin mulla sydän löi, Kun tulisimmin silmät säkenöi, Kun povi paisui, veret kuohahti, Jos vaarat, taistot mieleen juohahti,
Ja Mestariini kääntyen hän lausui: »Mit tietää tahdot häitä, kysy ennen kuin toiset nuo lyö kappaleiksi hänet!» Oppaani näin: »Nyt muista sulta kysyn. Latinalaista ketään tuntenetko pien alla tuon?» Hän vastas: »Juuri jätin ma erään, joka lähimaasta oli. Josp' öisin vielä seurassansa siellä, en pelkäis kynsiä, en hankojakaan!»
Sua kaikki kiertävät taivaan kaaret ja tähtisarjat ja valosaaret, sua kumartaa kuun, päivän kulta ja otava oppinsa ottaa sulta, niin myöskin henki inehmosenki. Sua sentään säälin ma, tähti parka, mi tiedä et, miten veri karkaa, miten tulet riemun ja tuskan palaa, kun synti hehkuu ja sydän halaa ja aatos pauhaa ja ei saa rauhaa.
No, sehän on helppo juttu, joka lapsi sen osaapi. Sanat kun oikeat osannen, veden, ilman vallitsijat, maan, tulenkin, tänne voin ma heidän henkensä manata. ANEMOTIS. Hyvä, hyperborealainen! Sitäpä soma ois nähdä. Suo, Medon, hänen manata mahti maageilta Egyptin. TIERA. Sie varoja, ettei henget sulta sulkia kynine. MEDON. Tilaa mahdeille Manalan, ajan alkuluottehille! Yhdeksäs kohtaus.
Päivää yhdeksän jo on riidelleet ikivallat Hektorin ruumiin vuoksi ja linnojenturman Akhilleun; valpassilmän pois sitä Argontappajan varkain vaativat viemään, vaan minä kaikki Akhilleun maineeks auttelen, arvon jott' yhä sulta ja suosion saisin.
Ja sydämihin lapsien Myös lietsoit pyhää tulta: He opeit maansa rakkauden Ja aatteet suuret sulta. Ja aatteet lapsiin tarttuvat Ne lumoin mahdillansa; Mut lapset kerran varttuvat Ja ovat Suomen kansa. Vaikk' kätkettynä sydämiin, Ei haihdu aatteen taika, Mut kerran kansain näkyviin Sen nostaa uusi aika. Hyljätty.
Pane se sydämmellesi, ja hyvästi jää!" Glamis sa olet, Cawdor myös, ja onnen Luvatun saat. Mut luontoas ma pelkään: Siin' ihmistunnon maitoa on liiaks, Ett' oikotien se löytäis. Suureks mielit, Himoa sull' on kunniaan, mut pahuus, Sen kätyri, sulta puuttuu. Hartain halus On hurskaan halua; et pettää tahtois, Vaan vääryydellä voittaa.
»Kaunis impi, kysymyksein kuule, Sydämmeni pyhä salaisuus. Sano, taitaisiko lemmen liekki Leimua mua kohtaan povestas? Niinpä kysyn sulta, impi kaunis, Jonka kuva aatoksissain käy Täyttäen mun uneksuvan sieluin Tunteil ihmeellisil, polttavil. Huomenna, kun kesä-aamu koittaa, Yrttitarhassa sun taasen nään; Solme kaulaliinas ruususolmuun, Jos mua lemmit, neito armahin.
Sinä olet multa voimani ryöstänyt, Liv, en saa sulta mitään rauhaa, sinä olet mielessäni yöt ja päivät oi, voisitko minua rakastaa?" Hän tarttui Livin käteen ja painoi sitä rintaansa vasten; sanat tulivat niin tulisina hänen huuliltansa, hän ei itse tietänyt mitä puhui. Liv päästi rukkinsa; rintansa aaltoili, hän ei tietänyt mitä ajatella. Viimein laski hän päänsä käsihin ja purskahti itkuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät