Vietnam vai Thailand? Äänestä viikon TOP Country!
Haluatko kirjoittaa nopeammin? Harjoittele typing test:lla tai pidä hauskaa typing games:n parissa!
Päivitetty: 24. syyskuuta 2026
Vaimo rakas, Siunauksen puutteeks katsoimme, ett' antoi Vain tämän yhden lapsen meille Luoja; Nyt nään, ett' tämä yks on yksi liikaa, Ja ett' on vain se kiroukseks meille. Hyi, ruoja! IMETT
Siellä nään mä näännyksissä pienen joukon nukkuvan, vaikk' on päivä ylähällä uinuu raukat untahan, kunnes uni jännervoimat ehtinyt on virkistää, kunnes lämpö "luojan silmän" valppahimmat herättää. Innoissansa jalkehille nää nyt huutain kavahtaa, jotta joukko torkkuvainen tuosta pystyyn havahtaa, hieroo unta silmistänsä, tuntee huomentuulosen, tuntee taaskin suonissansa vanhat nesteet nuoruuden.
Vaikk' kävis mistä tuulen tie, sain rakkaaks länsituulen; se saapuu luota lemmityn, tuo viestit armaan huulen. Veet välill' on, vyö hongikon ja vuoret ilmanrannan; mut aikaan työn ja uniss' yön oon aina luona Hannan. Sun nään, kun kukat tuoksuilee ja hohtaa kasteess' aamun; sun äänes lintuin lauluss' soi ja ihastuksiin saa mun!
Unissani nään nuorukaisen Pois kanssani karkuuttavaisen. Oi, jospa hän täällä jo ois! Näin kuljettiin koko päivä, muistamatta väsymystä ja hellettä. Kun ilo tulee kärsimyksen perästä, tokkopa silloin ajateltaneenkaan muuta kuin iloa? Ilmankin, olihan vanha Hafiz saatavilla karavaania johtamaan. Abdallahin ei tarvinnut luopua tavarastaan jota beduiinit voittoriemulla kotiinsa veivät.
Ja lootoskukka aukoo Kuvun hempeän kuutamaan, Mut heilivän elon sijaan Hän saa niin laulelon vaan. Lopun edellä. Nään, kuinka tiimalasista jo Nuo hiekkahiukat juoksee. Sa vaimo, armahin puoliso, Jo kuolo mun tempaa luokseen! Se sylistäs vie minut, vaimo sie, Ei hangoitus auta tässä, Se ruumihista sielun vie, Mi tuskaan on nääntymässä. Jo vanhasta huoneesta häätyy lois, Mi siinä viihtynyt niin on.
Joku muisto, armas, hyvä, joku lehti lemmen kirjan, joku katse kyyneltyvä, niinkuin nään nyt silmät Irjan; joku ilme, sointu, sana, joka vuotten takaa sulle suurtuu, kahta kauniimpana tuot' on Turunkorva mulle. Se on Sotkamossa talo, missä lapsuuspäivät vietin, jota saartaa sinisalo; siellä leikin, lemmin, mietin.
Hän sydämen vei multa, ja alta vainoin kulta saa suojaa rinnoillain. Hän veitikka on pieno, niin veikeä ja vieno; hän on niin hellän hieno, mun vieno armahain. Pois huolten lentää annan, ja vaivat mailmanrannan ma hänen kanssaan kannan; nään onnen riemut vain. Casslis-purolla.
Hän neuvojako sietäis! Kuulkaas, Nathan, mitenkä mulle äsken sattui. NATHAN. Miten? AL-HAFI. Ma luokseen tulen, kun on pelannut hän juuri sisarineen shakkia. Sit' osaa Sittah. Peli, niin jo luuli Saladin hävinneensä, esillä viel' oli, vaikka silleen jätettynä. Mä silmään, nään, ett'ei viel' läheskään se ole hävitty. NATHAN. Kas, löydön teitpä!
Nään käytävillä käyskivän Nuo kuulut kuninkaat, Ja hovineidot hienot nään Ja herrat heilakkaat. Ja illan tullen puistossa Tuhansin tulta nään Ja metsän tumman peitossa Nään parin lemmekkään. Hienoissa silkki säihkyää, Mi immen verhoaa, Ja suudellessa sulhasen Se hiukan kahahtaa. On puku hieno, valittu, Ja puhe myös on niin Mä noita ajan tuotteita Vertaisin perhosiin.
Ma kevään muistan niin nuorekkaan, Ja siinä nään ylioppilaan, Mi ensi seppelet voitti. Jo kauniina päivänä painetaan, Eräs kiistakirja, mi leimullaan Omatekoiset areopaagit maan Vain sellaisiks näyttää koitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät