Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Ei työtä he tee, ei kehräile, Vaan luoja ne ruokitsee Ja onnessa lemmen ja rikkauden Elämästä he nautitsee. Ja linnasta soitto mun korviin käy Niin viehkeä, kiihtynyt, Parit väikkyvät parkettiliuskoilla, Siell' onpihan tanssit nyt. Ja Maria Antoinette'n myös Minä hurmaavaisena nään, Kädet pienet kevähän keijuisen Ja Miilon Veenuksen pään.
Mitä olen nähnyt ja kuullut, olen kertonut sinulle, mutta lienteästi vaan, en sinnepäinkään niin hirveänä, kuin se todella on. Mene, ole hyvä. EDGAR. Saanko piankin sinusta kuulla? EDMUND. Luota minuun tässä asiassa. Nään jo, miten käy. Kun synnyll' en saa maata, juonta koitan, Ja kaikk' on hyvää, mistä hyödyn voitan. Kolmas kohtaus. Huone Albanian herttuan linnassa.
Ja he ei sentään ole tehneet muuta kuin minkä tekee joka kunnon mies, he suojanneet on Suomen joulupuuta, meill' että oisi oma kotilies, isänmaa, emonkieli ja laki! Nään heidät selvään. Tunnen heistä monta. Jokaisen käteen käydä tahtoisin, sanoa sana kuink' on arvotonta! ei, hiljaa ehkä pois ma hiipisin ja virkkaa voisi en mitään.
Valantaan nyt käydä saamme, murtopinnan tiiviiks nään. Hurskain mielin huokaiskaamme nyt, kun sulut päästetään. Tulppa auki lyö! Herran huomaan työ! Syöksyy kantakaareen kaavan kuuma virta lailla laavan.
Muut kalliit muistan, hymyt nään, ne väikkyy, katoo hämärään kuin rinnan huokaus. Ma olin linnan valtias. Mut olin liian onnekas, maan lapsi heikko vain. En onneani kestänyt, pois muistoihini hautaan nyt sen viime maljassain. Pois aarteen juon, min elo soi, en sitä muille jakaa voi, sit' yksin juhlin näin. Yö ympärillä heläjää ja malja kallis kimmeltää mun, köyhän, kädessäin.
Nään hengessäs jo heijastuksen tästä valosta ijäisestä, jonka näkö, vain kerran nähty, ikilempeen lietsoo. Ja muu jos rakkautenne viettelevi, se vain on tuike valon tuon, mi väärin tajuttunakin läpi loistaa siitä. Sa tietää tahdot, sanan syödyn voiko teolla muulla korvata, niin että vapaaksi sielu pääsis kantehestaan.»
Siellä paasilla kömpivän peikkojen nään, Näen mörköjä, pöpöjä yhtenään, Ne on niitä, mi lapsia peljättävät, Ja aikaisten toimia häiritsevät. Otin luudan ja sillä mä puhdasta tein, Koko kuopan sisällön merehen vein, Kuten huonehet pestähän suovalla vaan, Niin tyhjensin komeron kauttaaltaan. Kuin ne kulkivat purren ja irvistäen, Kuin ne riippuivat reunoissa louhikkojen.
DAJA. Kylmyys tuo kai alkaa uuden kuumeen vois. RECHA. Mi kylmyys? En ole kylmä. Kyllin mielelläni nään senkin, minkä rauhallisna nään. NELJ
Ma kuoliana oisin, Jos henkeäin ei uljas luutnantt' Werner Ois pelastanna. Ryssä painettinsa Oil rinnalleni laskenut. Nyt onkin Mull' syytä kaksi iloitella. Vaan Tuoll' nään jo herrain tänne luotuvan. Sotamiehet perääntyvät näyttämöltä. Viides Kohtaus. Joukko upsieria. Luutnantti Werner. Kapteini von Stöbern.
Näät myrskyssä hukkasin määräni pään, Epäkuntohon purjeet sain; Vain pilkkunen maata jos kangastais, Mun henkeni ehkä jo voimaa sais Mut minne mä silmäni luonenkin, Nään aavaa, tyhjää ja aavaa. Haihtuu riemu, vaihtuu onni, Hukkuu usko, luottamus, Kuluu kulta, pettää toivo, Kuihtuu kaunein kukoistus.
Päivän Sana
Muut Etsivät