Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Kädet ristissä ja äänetönnä Seisoi vanhus niinkun ukon lyömä, Poskensa olj valkeet, huulet liikkui, Kunne huoli valitukseen puhkes: "Tupain kurkiainen jo nyt katkes, Rakeet riisti viljan pelloltani, Taloain nyt kalliimpi on hauta. Mua voi, kun noin nyt nään sua jälleen; Kunniain ja vanhuuteni sauva, Taivaan lahja, vasta suurin, uljas, Vähäinen nyt oot kun hiekka tuossa."
Nyt Oppaani: »Mit' ylös katsot, poika?» Ma hälle: »Soihtua nään kolme siellä, joist' eteläinen taivas kaikki palaa.» Hän mulle: »Painuneet on tähdet kirkkaat nuo neljä, näkemäsi aamun suussa, nää kolme nousseet ovat niiden sijaan.» Sordello haastajan nyt luokseen veti ja sanoi: »Katso, siin' on vainoojamme!» Samalla sitä sormellaan hän näytti.
Kun muistan ystävät ja ilot huimapäiden, jotk' kuoloon häipyivät, kuin lehdet valtaan säiden, mun on, kuin sen, mi viipyen jäi juhlasaliin vielä: valo hämärtäy, kukat kelmeiks käy, ja yksin hän on siellä! Noin usein hämyss' yön, kun unta en saa silmiin, kuin kautta vihmevyön nään entispäivät ilmiin.
Ilo, laulu ja nuoruus Aamun ja auringon nuo ikiheimoja on. Laulelkaammme ja riemuitkaamme nyt: kas kuni joutsen, Pois ulapallen, pois, purtemme kiidättää, Laineet tiellemme loiskuen viskelevät hopeoitaan, Taivas kultiahan ylt'yliten sirottaa. Minne ma silmäänkin, minä nuoren nään isänmaani Kukkaisiin puetun, helmillä kauneillun.
Mä tahdon laulus kuunnella ja sille muodon antaa oi, jospa vain mun ääneni vois merten halki kantaa, vapauden laulun laulaisin mä lahden soutajille, mun laulu heidät tenhoais vesille väljemmille! En tiedä onko kangastus tuo maa, min nään mä tuolla, vaan sinne tahdon, vaikka mun ois pakko tielle kuolla!
Käy keikkaillen, niin seikkaillen, niin veikkaillen hän vaan. Hän hyppäs, kieppuin kierroksen, jäi hirteen roikkumaan. "Mi kuollessain? Sua, surma, hain, verikentät sadat näin: en häikäillyt, ja tänään nyt sun kohtaan pystypäin. "Hei, siteet nää te päästäkää, ja miekan tuokoon ken! Ja miestäkään jos maassa nään, mut muistoks sananen: "Ain eläissäin mä iskin päin, tän kuolon petos toi!
Kaikki kun taasen nään, on sielullain pyhäpäivä, Valkaistu tupa sen, työn tomut laastut pois, Kaikki on tyyntä ja rauhaisaa, vaan rinta se sykkää, Muiston kellot kun kaukaa kaikuen soi. K.P.T. Ylioppilas=albumi J.V. Snellmanin 75=vuotisen syntymäpäivän muistoksi 1881. Päivä jo noussut on, puna luonnon poskilla hehkuu, Aurinko niihin kun lempivän katsehen luo.
Kun toinen haamuista näin haastoi, toinen niin ääneen itki, että sääli syvä minulta tajun vei, kuin kuolla olin, ja kaaduin niin kuin kuollut ruumis kaatuu. Kuudes laulu Kun toipui mieleni, mi mennyt lukkoon ol' langon, kälyn onnettuuden vuoksi, niin että sääli, murhe huumas minut, näin uudet vaivatut ja uudet vaivat: kuhunka liikun, kunne käännyn, kunne ma katsonkin, nään kauhut kaikkialta.
Nyt auta ei aattehes armaat, ei ylvääs. Menet mereen kuin vereen. Sinun syy! Minun syyni. Oli aikasi. Ollut et armas, et tyyni. Menit veljien veriin kuin mennet nyt meriin. Taru päättyvi pitkien taistojen teriin. Atlantis, Atlantis, myös mullekin armain! Nyt nään Sinun sielusi hapsin jo harmain. Minä vanhenin suotta. Kenen syy? Sinun syys, Sinä maailman tään sukuveljettömyys. Teit kuoleman synnin.
Minä nään, miten isäsi muisto sun sielussas himmenee, miten itsekin himmenen siellä ajan vierressä vitkalleen; sama kohtalo sunkin saartaa, myös sen, jota rakastat, pois, pois, ah ijäksi mennen kera lempesi katoat.
Päivän Sana
Muut Etsivät