Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ja sen vuoksi se pistääkin niin hartaasti mun vihakseni. Saithan sinä korvausta. Piruako se sellainen! Vaikka ei mun oikeastaan sopisi teitä karehtia, sillä kyllä teitä vedettiin siinä talonkaupas. Jaakko Jaakonpoika vavahti. Niinkö meinaat? Suu tavoitteli hymyä, mutuellen hermostuneesti. Niitä puita on nyt joet ja järvet täynnä.
Ja sielu, joka mulle ensin haastoi, nyt jatkoi: »Tahdot tekemään mun sulle, mit' itse mulle tahtonut et tehdä. Mut koska Luoja tahtoo, että loistais sun kauttas armonsa niin suuri, teen sen; siis tiedä, että oon Guido del Duca. Kateus niin mun hiilsi hurmettani, iloisen että ihmisen kun näin ma, se kasvoni löi kalman-karvaisiksi. Nyt viljan tään ma niitän kylvöstäni.
Vai sanaako niin ylentää mä voisin? Ei! tuo on käännettävä toisin. Jos hengen äänen oikein oivallan, "Alussa järki ol'" ma kirjoitan. Tok' ällös hädi, tuumaella Mun täytyy, muutoin saatan liioitella! Vai järjestäkö kaikki alkaa vois? Ei! "Alussa voima oli" paremp' ois. Mut tuskin tuon saa kynä valmihiksi, Jo epäilen, ei käy en tiedä, miksi! Henk' auta!
"Tulkaa takaisin eturakennukseen; te ette enää voi päästä Karolinenlustiin!" kehoitti herra Claudius minua lempeästi. Minä pudistin päätäni. "No, sitte minä saatan teitä; suojatta on teidän mahdotonta pysyä jaloillanne." "Mun viittan' sulle tarjoisin suojaksi tuulessa!" kaikui liikutetussa sielussani. Ei, minä en tahtonut! Menkööt molemmat pois!
AARON. Hän emäntäni on, tää minä itse, Mun oman nuoruuteni voiman leima; Tää mulle kalliimp' on kuin koko mailma, Ja tätä koko mailmaa vastaan suojaan, Tai Rooma saa sen vielä verin maksaa. DEMETRIUS. Tää ikihäpeäks on äidillemme. CHIRON. Tuost' äpärästä häntä ilkkuu Rooma. HOITAJA. Vihoissaan hänet surmaa keisari. CHIRON. Punastun, herjaansa kun aattelenkin.
Tahdon teille, äiti, lukea ensi värsyn.» Ja Niini luki, niinkuin sanat kuuluivat hänen käännöksessänsä: »Etelässä kaunis Spanja, Spanja on mun kotimaa; siellä lehevä kastanja Ebron rannall' humuaa; mandelkukat punertavat, hedelmöitsee viinipuu; siellä ruusut kaunihimmat, siellä kirkkahampi kuu».
Niin, jalo Wilhelm, teetkö Sen hyvän mulle Akselin ja teidän Välisen ystävyyden tähden, että Sen laulun Valpurille laulat, jolloin Hän vastavuoroon panee sormuksensa Akselin kelmeähän sormeen. WILHELM. Sit' En epää, jos se sulle lohduks on. VALPURI. Sua oivaks harpunsoittajaksi sanoi Mun Akselini. WILHELM. Kuohuvata mieltän' Useinkin harpun ääni vaimentaa.
Minä katselen illan taivasta ja muistelen tyttölasta. Minä tahtoisin, tyttö, sun temmata pois turhasta maailmasta. Sulle tahtoisin keväästä laulella ja kertoa taivahasta, yön tähdistä, päivän paisteesta ja kaaresta korkeasta. Minä tahtoisin, että sa kaipaisit mun kanssani korkealle! Ja että sä uhrata tahtoisit mun kanssani taivahalle elos nuoren kukkaset kaunihit, et turhalle maailmalle.
PANDULPH. Tuo hulluuden on puhett', eikä surun. CONSTANCE. Et ole hurskas, noin kun panettelet. Vai hullu! Omaa lastani nyt raastan; Nimeni Constance; Gottfrid mieheni; Nuor' Arthur poikani, ja hän on poissa! Vai hullu! Hyvä Jumala, jos oisin, Ett' itseni ma voisin unhottaa! Jos voisin, oi, mink' unhottaisin tuskan! Viisautta saarnaa, että hulluks saat mun, Niin pyhäks itse tulet, kardinaali.
LAERTES. Mun tahtoni, ei muuten koko mailma; Ja keinoni niin säästäin käytän, että Vähällä paljon teen. KUNINGAS. Laertes hyvä, Jos varmuutt' isäs kuolemasta etsit. Pelurin hurjan lailla kostollasko Noin tapat ystävän ja vihamiehen, Niin voittajan kuin menettäjän? LAERTES. En, Vaan vihamiehet. KUNINGAS. Tahdotko ne tietää?
Päivän Sana
Muut Etsivät