Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
"Ei vielä saa mun miekkani levähtää," Väristen vanhan kuuluvi ääni; "On työni kesken, mun vihamiehistäin Viel' elossa rohkeimman minä nään. En Permiläistä vihannut, rauhaani En siksi vaihtanut meren myrskyyn, Vaan käskyni ja valani pilkkaajaa Mä lähtenyt olen kukistamaan.
mua vastaan sytti kaikkein muiden mielet ja syttyneet Augustuksen taas sytti, niin että kunniani murheeks kääntyi. Mun sieluni, nyt ylenkatseen vanki, mi luuli kuolon siitä päästäjäksi, mua, oikeata, vastaan väärin teki. Tään puuni kummain juurten kautta vannon, ett' ollut uskoton en herralleni ma arvon-ansiokkahalle koskaan.
Kuin matemaatikko; mi turhaan pyrkii mittaamaan ympyrätä eikä löydä aatetta etsimäänsä miettienkään; niin näyn tuon uuden eessä olin minä: ma nähdä tahdoin, kuinka kehään sopi tuo kuva ja mik' oli suhde niiden. Mut riittäneet ei siihen siivet omat; salama äkkiä mun halki sielun löi häikäisten ja täytti toiveheni.
Muun kaiken ma soisinkin heille, Pait kultani muiskuja en. Vaan kultain, jos hänkin mun hylkää. Ma tuostako huolehtimaan? En; montapa murheista ylkää Sai malja taas riemuitsemaan. Näin ruusujen maata ma kuljen Ja maljaani kallistaen, Ma murheilta rintani suljen Vaan taivaista haaveksien. Ikävöitsevä. Istun rannan kivellä ja itken ikävääni, Murhemiellä haikealla kaipaan ystävääni.
Lausui maan järisyttäjä näin sekä lähti ja astui aaltojen alle, ja kaipasivat hänt' aimot akhaijit. Kohtapa pilviennostaja Zeus nyt Apolloa käski: "Poikani Foibos, käy sopavälkkyvän Hektorin luokse. Sillä jo aaltojen alle on maan järisyttäjä jälleen astunut peljästyin mun närkästystäni tuimaa. Kamppailummepa ois toki muutkin totta jo kuulleet, 224 maanalisetkin ois, Kronos-taaton luon' asuvaiset.
Taloon talost' olen kulkenut, Mäiltä mäille läpi laaksojen, Turhaan polkujasi etsien; Päivän helteess' olen tässä nyt." Noin hän lausui. Kaunis impinen Nöyräst' ukkoa nyt lähestyi, Otti hänen karkeen kätensä, Sitä suuteli ja kysyi noin: "Oi mun kallis kasvattajani, Miksi jälkiäni etsit näin?"
Nytpä, kun turmaan vei ylimieleni heidät, en kantaa eessä mä Troian miesten, en vaimojen laahovavaippain voi häpeääni, jos näin urot halvemmat mua soimaa: 'Voimaans' uskaltain periturmaan vei väen Hektor. Haastavat noin he, ja paljoa mun paremp' oiskin Akhilleun kimppuun käydä ja kääntyä pois hänen voittajanansa tai liki muureja myös urokuoloon kaatua itse.
Niin herkkä kuin haavan lehti on tuulien suukkosille, niin herkkä ja altis on mieleni mun myös tuntehen tuulosille. Niin täynnä kuin syys-yön taivas on tähtien kehriä noita, niin täysi ja kirjava sydämeni mun utuheikkoja on unelmoita. Kuin pyörivi pyörteessä kaarna, ei nielua virran se vältä niin maailman pyörteessä häilyn mä myös, en kuilua kuoleman vältä.
NIILO. Makeasti, mun isäni! (Erikseen.) Hyvä että menit. Nyt aika huimaus; sillä tämän kohtuullisen elämän kautta, jota mun näyn vuoksi tässä täytyy elää, itselleni liikamäärän kokoon voimia, ja mieli temmeltää. Mutta hyvällä tiellä ovat asiat; toivo paistaa kirkkaammin kuin koskaan ennen. (
Se on sentähden, että minä silloin mielessäni kuvailen sinun olevan mun salaisesti rakastettuni, nuoren salaisuudessa kihlattuni, eikä kenenkään aavistavan että meidän välillämme on mitään sidettä. Nora. Niin, niin, niin; kyllähän tiedän, että kaikki sinun ajatuksesi ovat minun luonani. Helmer.
Päivän Sana
Muut Etsivät