Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Se on sentähden, että minä silloin mielessäni kuvailen sinun olevan mun salaisesti rakastettuni, nuoren salaisuudessa kihlattuni, eikä kenenkään aavistavan että meidän välillämme on mitään sidettä. Nora. Niin, niin, niin; kyllähän tiedän, että kaikki sinun ajatuksesi ovat minun luonani. Helmer.
Hovinpäämies saapuu; Hän auttaa meitä. Obadja saapuu; häntä kuulkaamme. Tääll' onko joku kiista kansalaiset? SAMERI. Ma kohtasin niin hurjan metelin. OBADJA. Sa täällä jo! Miks metelöitte miehet? ASARIA. Mun kihlattuni, Israelin neitseen, Minulta Baalin papit ryöstivät. AMARIA. Mun tyttäreni, armas lapseni, Mun karitsani, puhdas ainoa, On ryövärien käsiin joutunut.
Silloin Toivonen otti sen hyvän, itkevän Elsan syliinsä, ja antoi hänelle ensi kertaa suuta, sanoin: »Nyt sinä olet morsiameni ja kihlattuni, eikä mikään valta maan päällä voi sinua minulta pois ottaa.
Hän lempii minua vimmatusti, ja minä olen selvästi näyttänyt että seisoo sydämmeni hänelle avoinna; ja myrsky nousee, joka korkealle kiertää kaiken tämän huoneen tomun. Ihanata! Hän kohta julkisesti murtaa kahleensa tässä ja on mun kihlattuni, mun vankini, mun vallassani ainiaan. Sitten, kuinka teen?
BASSIANUS. Ja sulle sun: en sano enempää, Ja vähempää en toivo; hyvästi! SATURNINUS. Jos laki Roomass' on ja mulla valta, Niin sinä, petturi, ja puolueesi Kadutte vielä tätä ryöstöä. BASSIANUS. Se ryöstöäkö, omani jos otan, Oman kihlattuni, oman vaimoni? Mut Rooman laki tässä päättäköön; Sill'aikaa pidän mikä mulle kuuluu.
Nyt tulee tuomari Oiva Tommola hautausmaalle, joku nainen, reipas ja päättäväisen näköinen, käsikoukussa. Nopeasti ja iloisena astuu Tommola sankarihaudan ääreen, laskee siinä päänsä alakuloisesti kumaraan, mutta huudahtaa hyvin pian ja vilkkaasti naiselle: »Kas niin, tämä on viimeinen kävelymme nyt, kihlattuni, armaani, tänä mainiona kesänä, Suomen vapaustaistelun jälkeen.
Minä muka sanomattakin tiesin, kuinka hartaasti he kaikin minua odottivat. Maryn äiti antoi seikkaperäisen selvityksen kihlattuni viimeisistä elinpäivistä sekä hänen surullisesta kuolemastaan, samoinkuin hänen viimeisistä muistosanoistaan, jotka olivat omistetut minulle. Hän oli varmasti luullut minun jo silloin lepäävän raivoavien laineitten alla meren pohjassa.
ASARIA. Niin; murhata sun salaa taikka julki Ma olin päättänyt, kun kihlattuni, Mun elämäni aarteen kalleimman, Sa Baalin temppelissä tahrasit Ja syöksit toivottomaan kuolemaan. Siks kädessäni rauta tappava Ma väijyin sua. Ja kun suuri Jahve Mun käsiini soi tuossa henkesi, Mun sydämeni raivoisasti sykki Kuin Davidin, kun Saulin vaatteesta Hän palan viilsi Engedissä.
Päivän Sana
Muut Etsivät