Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Mitätön kirjoitus voi minut kaataa, jos painetaan se suureen lehtehen, Simsonin voimin sanomat nuo raataa, puhdasta tehden, väijyin, iskien, vuosneljännesten päästä ihan huolella myönnytellen. Tarunne lienee hiukan häpeen puolella nolostuen. On monta palstaa noilla sanomilla; mun *uhraavat* he koston alttarilla. leikillisesti. Ei, *rangaistuksen*, hyvin ansaitun.
Lopulta Kalevaisia vakoilin, Väijyin veljeni tekoja, Vapisin aseväestä, Joka uhkasi sinua. Urhot näin sotajalalla, Lähtevinä julmat joukot. Silloin vaistoni opasti Minut löytäjäksi. Tässä Sulle tuon sotasanoman! KULLERVO. En sotasanoja kammo. Vaan jos onnen tuoda tahdoit, Lemmen onnen myöhästyitpä. Onni on lintu lentämässä, Ohatessa ammuttava, Muuten mennyt on iäksi.
Kasvot kiukusta harmaina ja silmät vihan tulta liekehtien kertoi hän: Näin, kun lähti, tuolta väijyin, vein sanan metsään, kun se ei uskaltanut kylään tulla ... nälissään oli, kun ei ollut syönyt kolmeen päivään ... ja ruokaa vein ja sanoin. »Nyt juokse! nyt kosta!» Neuvoin, minne mennä, ja riensin itse jäljestä.
Toin sen huoneeseeni, asetin sen kennokakulle ja merkitsin sen värillä aterian kestäessä. Ravittuna se lähti uudelleen lentoon, palasi pesään, ja seuraten sen jälkiä näin sen rientävän joukon pinnalle, pistävän päänsä tyhjään kammioon, tyhjentävän siihen hunajansa ja suoriutuvan uudelleen matkalle. Väijyin sitä ja otin sen kiinni heti kun se ilmestyi uudestaan pesän kynnykselle.
Pimeän syksyn tultua minä väijyin häntä kujassa, sillä siihen aikaan hän kävi meiltä maitoa. Minä hyppäsin pellon puolelta aidan yli ja saatoin hänet veräjälle. »Kas, kuinka sinun on kiire», sanoin minä mennessämme. »Antti on jo kotona», vastasi hän. Mutta minä kuulen, että hänen äänensä syyttä vapisee ja hän hengittää niinkuin juoksusta pysähtynyt. Nyt sen vihdoinkin tiedän! Hänen äänensä vapisi!
ASARIA. Niin; murhata sun salaa taikka julki Ma olin päättänyt, kun kihlattuni, Mun elämäni aarteen kalleimman, Sa Baalin temppelissä tahrasit Ja syöksit toivottomaan kuolemaan. Siks kädessäni rauta tappava Ma väijyin sua. Ja kun suuri Jahve Mun käsiini soi tuossa henkesi, Mun sydämeni raivoisasti sykki Kuin Davidin, kun Saulin vaatteesta Hän palan viilsi Engedissä.
Mutta jos olisin sen tiedon saanut, olisiko mikään minua hillinnyt, olisiko taivas, olisiko maa, olisiko iankaikkisuus, olisiko kadotus? Sinun elämäsi minä olisin mustentanut, ja itseni riiheen hirttänyt. Ja kuitenkin minä sitä tietoa väijyin, väijyin kuin pakenevaa pyytä, kuin metsän arkaa otusta minä sitä käsiini tavoitin.
Päivän Sana
Muut Etsivät