Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Ennenkun avaimet annan, Toisen käskyllä kävelen." Lähti hän Klaun puheille: "Ohoh, Klaus kultaseni! Vähän kyllä sinä tieät Uolevi emännän makasi." "Oh mun Kirsti piikaseni! Jospas tuottelet toeksi Minkä sattelit sanoiksi, Vielä sun verassa käytän; Elinan tulessa poltan Viisi verkaista hametta Annan sinun käyäksesi, Ennenkun Elina rouan; Annan kätehes avaimet Ennenkun Elina rouan."
Siirrä kauvas tästä näiden kahden huoneen viha ja vaino, muserra sen kärmeen pää ja anna valkeutes vuotaa riitaveljesten sydämmiin, niinkuin kohta sun päiväsi puhdas aamuvalo mun silmieni peilihin vuotaa. He joko olisivat niin vihoittaneet taivaan, ettei kuuluisi enään kenenkään esirukous korkeuden istuimelle?
Miks sammunut ei koittoonsa se päivä, Jolloin ma heitin kummut Gilboan Ja sinne elon toivon, rauhan, onnen? Jos epätoivon pohjattomaan yöhön Mun syöstä tahdoit, Jahve, lohdutusta Et toivottoman multa kieltäne. Vaikk' elämässä minut hylkäsit, Et hylkää kuolemassa. Kohtaloni Sun kostoasi vanhurskasta Ei lakkaa huutamasta Tuhansin suin. TOINEN N
CLEOPATRA. Niin kyllä, niin: Antonius yksin saattoi Antonion voittaa; mut voi kuitenkin! ANTONIUS. Egyptitär, ma kuolen, kuolen! Hetken Vain tässä kalmaa viivyttelen, kunnes Viimeisen tuhansista suuteloista Huulilles painan. CLEOPATRA. Min' en tohdi, armas. Suo anteeks, rakkahani, min' en tohdi; Tapaavat mun. Tuo onnirikas Caesar Ei voittosaatollensa koristusta Minusta saa.
Mun tahtooni luottanut ma Oon aina, siihen luotan ma vieläkin; Sodassa johti kuolon menot, Rauhassa on se johtava elämän. Jos uhkailee vihamies, Jos ilkivalta lakia rikkoo maan, Sääntöä rauhan jos ken sortaa, Unhopa saakoon Fjalaria valoineen!" Hän vaikeni.
Tok' voiko antaa enemmän kuin lemmen, Kuin itsensä ja henkensä? Ei, ei! Vaan voipa antaa elon, onnen, riemun Ja kaikki, mitään mitään vaatimatta. On kyllä herttaista, kun onni koittaa, Kun lemmen lempehen saa vaihettaa, Vaan luopumuksellakin taivas on, Tuo uljuutensa kärsimään ja kuoleen. Jäähyvästi nyt, mieli-unelmat, Mun, tyttöraukan, vuosikumppanit!
LEONORA. Et ole, etkä koskaan olla voi! Päinvastoin tiedät, kuinka kanssas elää mielellään ruhtinas ja prinsessa. Ja jos Urbinon herttuatar saapuu, sun vuokses saapuu hän ehk' yhtähyvin kuin sisarensa. Kaikki sinusta he hyvää ajattelee, samaan tapaan, ja kaikki sinuun täysin luottavat. TASSO. Oi Leonora, kuinka luottavat? Hän onko koskaan sanaa vakavaa mun kanssain valtiostaan vaihtanut?
Niin norjin liikkein haassa leijaat: nään hoikan vartes, silmäs seijaat, mun veikeänä luokses veijaat, kautt' taivasten, sua lemmin!
Jos minua vastaan tulee joku pönkämaha itrakas, kaavaa mun silmiini niinkuin jo näkisin sitä roviolla paistettavan. Yöllä unessa vavahtelee mulla kaikki jäsenet; ei saa yhtään iloista hetkeä. Kaikki hauskuus, kaikki leikkisyys on mielestäni pian unhottunut; nuo kamalat hahmot ovat, tulileimasimen lailla polttautuen, kuvastuneet minun silmiini. Egmontin asunto. Sihteeri pöydän ääressä papereineen.
Tuo vastaukses voisko unohtua, tuo sana valtiaan, mi meitä seuraa ilon, tuskan teitä: »Ei muu kuin kuolo erottaa voi meitä.» Mua ethän kuule, Catharina? Poistu! Ei, jää! Pois, pois! En Sua kestää voi. Sa seesty, kirkastu, Sa auringoistu, mun, pimeän, jo sielukellot soi. Kun niitä kuulen, tiedän: koskaan toistu ei taru onnen, jonka lempes loi... Jää, armas, jää!
Päivän Sana
Muut Etsivät