Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Häämenot täydet siellä toimitamme. TITUS. Hääsaattoon minua ei kutsuttu! Sa milloin, Titus, yksin käydä sait Ja solvattuna näin ja häväistynä? MARCUS. Oi, Titus, katso! Kas, mit' olet tehnyt! Sa kiivaudessa oivan poikas tapoit. TITUS. Ei, hupsu tribuuni, hän mun ei ollut, Et sinä, eikä nuokaan, joista lähti Tää heimoamme häväisevä työ, Epatto veli, epatot myös pojat!
Ma vastaan huokasin: »Ah, tiedän hyvin, ujompi olla pitäis, uneksivampi suurten sulhoin eessä, mut rakkaus on olemuksein syvin; sen ihanuus ett' itäis, ma sitä hellin, hoidan silmät veessä. Mut tunnen naurussa kuin kyyneleessä: salata liekkiäin en voi, se hiiluu mun lävitsein, se poskipäiltä kiiluu, silmistä sinkoo, etsii kipinääsi.»
Samassa sieppasi Mari tuvan toiselta puolelta saavin, joka oli puolillaan vettä, ja heitti sen vaaran paikkaan. Pahasti kirisi, ja sohisi nuot kaksi elementtiä, ennenkun taukosivat. "Olisithan siihen vettä itsekin saanut kaataa", sanoi Mari. "Mikäs mun kädessäni oli? Olisi kai pitänyt tämä heittää nurkkaan tiedän mä." "Ai, en huomannut! Mutta tulikohan yhtään tiukua?"
ROOMALAINEN. No hyvä, menkäämme siis yhtenä. Neljäs kohtaus. Antium. Aufidion talon edustalla. CORIOLANUS. Tää kaunis kaupunki on. Antium, minä Sun leskes loin, ja monen noiden sieväin Talojes perijän näin miekkan' eessä Korahtain kaatuvan. Mua älä tunne, Sun vaimos muuten vartain, poikas kivin Mun kuoliaaksi lyövät. KANSALAINEN. Terve! CORIOLANUS. Tuo kuuluisa Aufidius, missä täällä Hän asuvi?
Noin tuumien ja tähtiin tuijotellen mun uni valtas, uni ennustava useinkin uutta, joka viel' ei totta. Ol' hetki, luulen, jolloin sattui vuoreen idästä ensi säteet Venus-tähden, mi näyttää hehkuvan ain lemmen tulta.
kun sanoit: 'Vuosisata uudistuvi; taas palaa oikeus ja ens ihmiskausi, ja alas astuu heimo uuden taivaan. Sa teit mun laulajaks, sa kristityksi; mut että käsittäisit piirrokseni, sen kädelläni värittää nyt tahdon. Jo hedelmöittänyt maailman kaiken ol' usko tosi, jonka kylvi kerran ijäisen valtakunnan kuuluttajat;
Niin muinen lauloin lemmestä, Kuin oudon kukan tuoksusta, Jon tuuli toi Ja huokua mun soi. Nyt löysin lempiruusun, nyt Voin laulaa myös kuin lempinyt, Ken hunajaan Kastaapi huuliaan. ERHETYKSI
Mut tyhjäksi jäin, soluin kaarnana virran mukaan.... Oi äiti, mun syömmeni kärsii.... Oi äiti, oon kaupungissa, sen turulla tuomitulla; niin kylmä on mulla, on syömmeni sairas.... En miehiltä lohtua löydä, ei sydäntä, sielua suoraa heillä: peljäten pettyä elämän teillä he pahoiksi asestuvat.
TASSO. Se menee yli ymmärrykseni; tai oikeastaan ei, laps enhän ole; mun pitäis ymmärtää se, luulisinpa.
Palvelija tuli takaisin vastauksella että maaherra ei nyt eikä vastedes aikonut huolia hovineuvoksesta. Naurahtaen lausui hovineuvos: "hyvä, hyvä!" ja kävi sitten vakaasti astuen maaherran luokse. Mutta tämä oli ovessa häntä vastaan, kiivasti ärjästen: "mitenkä te vastoin mun kieltoani hirviätte tunkeuta mun luokseni?"
Päivän Sana
Muut Etsivät