Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
JUHANI. Auta meitä, armo! AAPO. Hirveätä, hirveätä! TUOMAS. Hirveätä kyllä. TIMO. Herra varjele meitä poika parkoja! SIMEONI. Jopa kellot soivat! JUHANI. Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa! SIMEONI. »Taivaan kellot soivat!» JUHANI. »Ja vaipuvat mun voiman'!» SIMEONI. Ja näinkös nyt vaan mennään? JUHANI. Auta meitä, laupeus ja armo! AAPO. Voi kauheutta!
Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Hirveä Zeus, Kronossynty, mi nyt sana suustasi lähti? Eip' ole tutkia sult', ei urkkia mun tapa muutoin, häiriötönnä sa saat, mitä mielinet, harkita, päättää; vaan kovin pelkään nyt, sua ett' oli pettelemässä vain Thetis, aavojen äijän tuon tytär kuuleajalka.
Hauska huvi oli häntä tehdä, ja äpäräpoika on kuin onkin lapseksi omistettava. Tunnetko, Edmund, tätä ylimystä? EDMUND. En, jalo herra. GLOSTER. Jalo herra Kent: muistele häntä tästä lähin kelpo ystävänäni. EDMUND. Nöyrin palvelijanne, herra kreivi. KENTIN KREIVI. Oikein mun täytyy teitä rakastaa, ja pyydän saada lähemmin tutustua teihin. EDMUND. Koetan parastani sitä ansaitakseni.
Mutta voisko aatos, voisko vallaton haaves käsittää pituutta tämän armageddonin tien. Giotti, minä tahdon tarinan kertoa. GIOTTI. Rauhoitu, mun ystäväni. CANZIO. Minä tahdon sinulle tarinan kertoa ja sanon, että suostun kauppaan, jos kaikki vaan on hyvin koska kaikki on tapahtunut mitä tarinassa kerrotaan. Ja niin on, niin on, niin on!
Kuin joskus eessä esimiesten haastaa on pakko liikaa kunnioittavaisten eik' ääni lähde läpi hampainen, niin kävi mun, mi sammalkielin loime nyt lausumaan: »Madonna, tarpeheni te hyvin tunnette ja niihin avun.» Hän mulle: »Tahdon, että pelkos ynnä häpeäs poistat, etkä enää puhu minulle lailla miehen uneksivan.
Hetken ajan ääneti tanssittuansa alkaa tanssiva pari rallattaa valssia: laa ... laa... j. n. e. Ah saapuos, kulta, poiss' ilot on multa. Mun iloni, mun eloni, mun kaikkeni, armas, oot... Toinen pari nousee tanssimaan. Jos viipyvi armas, on mieleni karvas, ah minua, jos sinua en luokseni, armas, saa!
SEDEKIA KENAANPOIKA. On harvoin suotu kuolevaisien Sen verhon taakse silmäystä luoda, Mi vastaisuuden meiltä kaihtavi, Vaan Jahve joskus profeetoillensa Sen sallinut on, nytkin sallivi. AHAB. Siis etuanne tuota käyttäkää! Mun kostosodan Syyriata vastaan Syy ankarin nyt vaatii alkamaan.
Itseeni nähden täyttää voin sun toivees: oon Guido Guinicelli, puhdistaudun, kun kaduin ennen kuolinhetkeäni.» Kuin tuskassa Lykurguksen kaks poikaa nuo tuta mahtoi, kun he äidin näki, niin tunsin, vaikk' en ehkä heidän verroin, nimeltä kun nyt kuulin tuon, ken oli mun isäni ja muiden meikäläisten, joilt' armas syntynyt on lemmenlaulu.
Ken kuolosta pelasti, Orjuudesta ken? Eikö kaikki tuo oo sun työs, Pyhä hehkuva sydämeni? Vaan sa, pettynyt, hehkuit Pelastuksestas kiitokset Tuolla ylhäällä uinahtavalle. Mun kunnioittaa sua? Miksi? Ootko ahdistetun sa tuskat Lievitellyt sa milloinkaan? Ootko pyyhkäissyt kyyneleitä Sa kiusatun konsanaan? Eikö mieheksi mua oo taonut Kaikkivaltias aika vaan Ja sallimus ikuinen, Minun herrat ja sun?
Kuningatar, mun korkea hallitsijani, on armossa pitävä huolta turvallisuudestani. STUART. Parasta on, että te puhuttelette kaartinkapteeni Erskinea; se on oikea mies varjelemaan teitä, monsieur. RIZZIO. Kiitän, mylord; minä puhuttelen häntä. STUART. Monsieur, minä olen sanonut teille tämän, ei teidän tähtenne, vaan sentähden, että madame, ma soeur, teitä suosii.
Päivän Sana
Muut Etsivät