United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
STUART. Hovi ja porvarit odottavat teidän armoanne. KUNINGATAR. He tulkoot eteemme. Noudattaen käskyänne olemme tulleet viemään teidän armonne juhlalle. Teidän armonne käskystä olen tullut saattamaan teitä suurelle juhlalle. Tahtooko Bothwell'in jarli saattaa meitä sille juhlalle, joka oikeastaan on hänen toimittamansa.
Eräs teurastaja luuli olevansa Preussin Fredrik II; eräs lukiolainen sanoi olevansa Kaarle XII, muuan vanha hovineiti keimaili viuhkallaan ja ilmoitti olevansa Pompadour; eräs onneton maustekauppias, joka oli lukenut romaaneja, julisti itsensä Alarikiksi ja Göthildaksi; eräs partainen merimies oli saanut päähänsä, että hän oli Englannin Elisabeth; muuan houraileva maisteri pyysi kuningasta auttamaan häntä valtaistuimelle, sillä hän oli kruunun tavoittelija Stuart.
KUNINGATAR. Kalliinta viiniä tarvitaan tämän laulun soidessa. Onko tämä sitä uutta Kypron viiniä, jota Espanjan kuningas on lähettänyt? PALVELIJA. On, Teidän armonne! KUNINGATAR. Maailman mainiointa viiniä! STUART. Odottelen hartaasti ensimäistä lasia! KREIVINNA. Niin, hartaammin kuin sultani, joka uhrasi 18,000 soturia, saadaksensa tätä viiniä haltuunsa.
Epäilemättä jonkunverran hedelmällisempi on ollut englantilainen empirismi, jota sielutieteessä n. s. »assosiatsio-psykologia» on kannattanut. Tämä suunta, sellaisena kuin sitä ovat edustaneet Englannissa varsinkin Hume, Stuart Mill ja Bain ja Ranskassa Taine on kieltämättä päässyt huomattavan pitkälle pyrkimyksissään kohti varsinaista tieteellistä psykologiaa.
Siinä Stuart notkistamalla polvea kiittää, poistuu, puhuu erään palvelijan kanssa ja tulee kohta takaisin. DARNLEY. Minä hartaammin ikävöin saadakseni puhua teidän armonne kanssa, kuin poikana seikkailusta ikävöin. STUART. Illallinen on valmis, me odotamme teidän armonne käskyä, KUNINGATAR. Käskekää vieraat ruoalle. Me itse jäämme tänne kuninkaan kanssa. DARNLEY ja KUNINGATAR.
RIZZIO. Mikä on kapinata pahempi? STUART. Salamurha. RIZZIO. Salamurha! Pyhä neitsyt on suojeleva hyvää asiata ja sen uskollista palvelijaa. STUART. Pyhä neitsyt on oikullinen niinkuin muutkin naiset, ja minun neuvoni on, monsieur, että vahvistatte linnan vartijajoukkoa. RIZZIO. Kiitän, mylord, teidän teräväjärkisistä neuvoistanne.
"Veli kultani", virkkoi kuningas, kehottaen Albanyn herttuan, kun tämä oli laskeutunut toiselle polvelleen, suudellakseen veljensä kättä, "armas, rakas veljeni, miksi noita turhia temppuja? Eikös se ole yksi ja sama Skotlannin Stuart meidän isämme, yksi ja sama Elisahet More meidän äitimme?"
Häikäisevät sähkötulet ikkunoissa, niiden ohitse talvisessa sumussa mustina varjokuvina kiertävät ihmiset, salamoina leimahtelevat raitiojohdot; hyrinää ja jyrinää sitten laulua ja soittoa jossain suuressa salissa ja jossain toisessa katosta lattiaan ulottuva vaate, joka levähtäen avautuu ja sulkeutuu, sen aukossa olennoita, jotka puhuu ja huutaa ja huitoo Maria Stuart ja Elisabeth, toinen musta ja toinen punainen ja itkua ja riemua ja kätten rätinää juna viheltää ja vaunu nytkyy ja pysähtyy...
Minä tiedän että häntä vastaan-otetaan ja kohdellaan semmoisella kunnioituksella, jota ruhtinaalliselle henkilölle ja naiselle on osoitettava. KAIKKI. Niin. MURRAY. Mutta minä tiedän myös, että tästä päivästä asti Skotlannin Maria Stuart on laannut hallitsemasta. On, on, on, on!
KUNINGATAR. Turin'issa, tuo määritys on Piemont'ista. Luulin parhaaksi ottaa sen tästä vieressäni seisovasta. KREIVINNA. Eli vieressä istuvasta. RIZZIO. Jos puhuisin omasta kokemuksestani, niin vaikein koetus minusta on pidättää itseänsä siihen määrään, että muut saavat olla kärsimättä kun itse kärsii. STUART. Monsieur tahtoo sanoa että on vaikea olla kostamatta. RIZZIO. En.