Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tahdoin vaan johtaa ajatustasi siihen, että herkeisit olemasta mustasukkainen isänmaalle.» »John, kyllä koetan olla järkevä vast'edes. Täytyyhän mun», lisäsi hän huoaten. »Kas, siinä teet oikein», hyväili häntä John. Alma istahti laudalle veneen perään ja nojautui miehensä polveen. John silitteli hänen päätään. »Sanopas, Alma, minulle nyt yksi asia, jota monasti olen ajatellut sinulta kysyä.»
Pois pitää mennä ja hyvä kylä jättää, Ei nyt enää tämän kylän tytöt anna kättä. Mikä lie mun kullalleni, mikä mennyt mieleen, Ei nyt enää haastattele, eikä istu viereen. Sinä olit oma kultani, olit monta vuotta, Miksipä nyt vierastuit ja hyljäsit mun suotta? Vaan en huoli surrakaan, en kanna suurta huolta, Ei se taia tyttöin tähen tämä poika kuolta. Mikäs on mun ollessani nuorena poikana aina?
Opin Paremman vannon kuin mink' äsken lausuin: Mun hauskuuten' on unelmat ja lempi; Ei iloist' ole, jok' ei iloisemmaks Käy niiden kautta, ei niin suruista, Joit' ei ne osaks suruisuutta poista. Luo auki silmäs, uneksiva lempi! Tuo valkeutta, rauhaa rintaan! Auki Luo silmäs, kuiskaa nimi Sigridin! Hänt' opetin ma lasna. Kasvavan Näin lemmen valoss' enkelin ma puhtaan.
Pilailkaa vaan; mut, kautta pyhän ristin, Noit' eri neuvostoja minä kammon. HASTINGS. Mun henken' yhtä kallis on kuin teidän, Mut koskaan elämässäni, sen vannon, Se kalliimpi kuin nyt ei mulle ollut. Näin luulisitteko mun riemuilevan, Jos tilaamme en tietäis turvatuksi? STANLEY. Lontoosta Pomfretinkin herrat läksi Hyvässä turvassa ja riemuellen, Ja syytä pelkoon heill' ei ollutkaan.
Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin. Montgomeryn Kerttu. Jos täytyis kankahalla nyt mun vaipassani viettää yötä, ma oisin onnenmies, jos vaan Montgomeryn Kerttu oisi myötä. Kun riehuis tuuli tunturin, ja syysyön sade saavuttaisi, niin vuorenrotkoss' sylissäin Montgomeryn Kerttu suojan saisi.
Mut ällös itke, mun tyttö pieni, Kaikk' kyllä kääntyvi parhain päin! Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, Ens' uunnavuonna, mun ystäväin! Mut paloi talo Ja onnen valo? Sen synkkä sammutti korpimaa! On karvas hätä, Ei ystävätä, Ei löydy köyhällä auttajaa! Viis nälästämme, mun tyttö pieni, Taas käymme työhön me rynnistäin! Ens' uunnavuonna, ens' uunnavuonna, Ens' uunnavuonna, mun ystäväin!
Tuskain yöksi oli luotu yö, kun kahden oltiin juotu riemut, joita malja suo, ja sa kalpenit ja kuiskit: Pois! He vie mun pashan luo! Silmistäni siteen raastit, siniharmain silmin haastit, suontas poltti hehkuvuo, ja jo helmahasi herpos hennot valkokätes nuo.
ARAM. Hän on se kallis kivi, jota sieluni lakkaamatta halaa. Oi, jos hänen omakseni voittaisin, niin kätkisin hänet sydämmeni syvyyteen! SAKEUS. Tässä on hän! Kallistu hänen syliinsä, mun Leani, ja ole hänen omansa aina. LEA. Mun isäni armahin! ARAM. Lea, mun onneni luoja! LEA. Mitä? Lepäänkö vasten sinun rintaasi omana lemmittynäsi nyt? ARAM. Lepää, ijankaikkisesti lepää siinä!
Ja yksi, kädetön, nuo tyngät tylpät kohotti ilmaan pimeään ja huusi hurmeessa, kasvoillensa kuohuvassa: »Mieleesi johda Mosca myös, mi sanoi: työn pää on teko! Turman kylvön tuosta mun sanastani sai Toskanan kansa.» Ma hälle: »Sai myös siitä heimos surman.» Nyt tuntein tuskaa tuskan päälle riensi hän pois kuin murheen lyömä mielipuoli.
Liet ihminen, mun hätäni tunne! FAUST. Sä nostat vartian hänen horrostaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät