Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään, Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään. Sa palkaksesi tunnonvaivat ota, Minulta et saa armon suosiota. Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain, Ja valoa ja päivää karta ain'. Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä, Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä. Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
Näin se alkoi, nuorukainen, laulu viel' on muistossain; kaupungissa käydessäni torilla sen kuulla sain. Oli markkinat ja täynnä kadut kansaa, kalua, mull' ei katsomahan ollut eikä ostoon halua. Ilman aikojani käyden joutuin kadun kulmahan, missä väen tungoksessa vaunut nähtiin seisovan. Suottako ne seisattuivat, vaiko pakosta kenties? Kuski piti ohjista, ja kansaa ärjyi vanttimies.
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
Jauha kaunoja katkeroita, surujen, tautien talkkunoita, keitä ailutten atrioita valtojen valiopöytään! Kaks istui palolla paimenta, yks verevä, toinen vaalea. Se verevä soitteli torveaan, se vaalea vaieten istui vaan. Niin saapui kolmas ja kaukaa huus: »Hei, veikot, hei, mull' on sanoma uus! Tuoll' äsken mä Sukkamielen näin, kun astelin aamunkoittohon päin.
Sull' on käsi valkea ja sull' on sormi pieni. Mull' on käsi mustempi ja kova korpitieni. Tahdon kerran kätehein sen käden pienen liittää yö se hullun sydämessä hourehia siittää. Käsi pieni pelästyi ja huntu kauvas huiskas, hullu henkäs, heräsi ja itseksensä kuiskas: »Käsi pieni katoais mun käteheni mustaan, kauvempata viitaten se vaan luo lohdutustaan.» Huiska huivi Tellervon ja käsi vieno vilka!
Aina kun vaan sopii mulle, Lähetän terveisiä, armas, sulle. JULIA. Oi, uskotko, ett' yhdytähän milloin? ROMEO. En epäile; ja kaikki nämä tuskat Suloisen haaston aineena on silloin. JULIA. Oi, mull' on synkkää aavistava sielu: Siell' alhaalla sa näytät minusta, Kuin ruumis haudan pohjalla sa oisit. Mun pettää silmäni, tai olet kalvas. ROMEO. Sä samoin, kulta: tuska janoovainen Vertamme imee.
Muien on kullat kuulumassa, Armahat ajelemassa, Rahalliset rannoillansa, Varakkahat valkamilla; Mull' on kurjat kuulumassa, Armottomat astumassa, Raukat mull' on rannoillani, Varattomat valkamilla. Omenaiset muill' omansa, Autuahat armahansa, Olkiset minun omani, Akanaiset armahani. Eipä tunneta tuvuksi.
Hyvästi nyt, eloni, Ilot, leikit, nuo Lapsuuden unelmani! Kaikk' on mennyt tuo. Jälellä mull' ompi vain Kuolon kolkko tie, Sinne haava rinnassaan Nyt jo minut vie! Yksin hauta enää voi Mua lohduttaa; Kohta kello kalman soi, kuolo kolkuttaa. *Tyttöjä, Poikia, Vouti, Juhana, Roponen, Kipuna, Kosmin, Pekko.* *Laulu 14.* Tytöt. Tulkaatte, tytöt, kokohon! Aamusta jo alkakaamme.
"Ja metsästäjä hiihtänyt On koirinensa jäljestäin, Hän kruunun mult' on ryöstänyt; Voi! kuinka käypi hulluinpäin." "Hän tahtoo vaihtaa turkkiain Ja soittain mua tanssittaa; Nyt keinon mieleheni sain, Se keino voi mun pelastaa." "Mull' yhden miehen mieli on, Vaan voimaa miehen yhdeksän, Kun muori olen ponneton, Mä hänet allein rytistän."
MACBETH. Tuo sisään heidät! (Palvelija lähtee.) Tämä tila ei Niin mitään ole, jos ei turvaa ole. Tuon Banquon suhteen suuri mull' on pelko: Sen miehen kuninkaallisessa luonteess' On jotain hirveää. Hän uskaljas on; Ja paitse tätä rohkeutt' on hällä
Päivän Sana
Muut Etsivät