Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Jo sekin kauno poissa, Ja suvi lehdikkoissa Mull' uudet riemut suo. Sill' tammen alla tuossa Kosk' nuoret nään ma koossa, Ma yllyttämään heit'! Jo jäykkä poika vierii, Ja tyly tyttö kierii Mun kuullen säveleit'. Te jotka siivet luotte Mun kantoihin ja suotte Mun yhä pyöriä vaan, Te runottaret, varmaan Myös mäkin luona armaan Tok' vihdoin rauhaa saan? Itsepetos.
Se henki, jok' kaikki ja sinunkin On astinlaudakseen tuonut, Se maailmanhenki, mi »mobilenkin» On »perpetuumiksi» luonut, Se henki, jok' itsens' on luonut, se On ainoo »perpetuum mobile». Oi, jos oisi mull' linnun siivet, Halki pilvien lentäisin, Tähtitarhojen kultaniidet Suomen korpihin johtaisin.
On pyhä-aamu armas, Käy kansa kirkkohon, Vaan mull' on tunto karvas: En pääse joukkohon. Vaan nouse, rukouksein, Nyt ylös taivaasen Ja kanna huokauksein Maailman Herrallen! Täss' ahon aukealla On mulla temppeli. Täss' olen laitumella Ma luona Herrani. Hän kuulee kaikkialla Mun rukoukseni, Siis sinikannen alla On mulla kirkkoni. Lapsi ja kuusonen.
MEFISTOFELES. Hän haudattuna Paduassa On luona pyhän Antonion, Sai paikass' aivan siunaamassa Iki-viileen lepokammion. MARTTA. Jos toimimist' on muuta, kertoelkaa! MEFISTOFELES. Niin, pyyntö viel' on tärkeä ja suuri, Jonk' ootte vainaan autuudelle velkaa: Kaks'sataa sielumessua laulatelkaa! Vaan muuten mull' on taskut tyhjät juuri.
Mut hän joka hoiteli haavojaan, noin äänteli vitkaan vaivoissaan: »Tuo orvolla yksi onni lie, ei häntä tarvitse mieron tie, on muutenkin monta kulkijaa, ei mull' ole maata, ei mammonaa, pesä suotihin taivaanlinnullei, mua kukaan missään kaipaa ei, peto korven luolahan laskee pään, minä mieluummin tähtien alle jään, ne kylmät on kuin kyynelkin, min joskus saan minä silmihin, ne Luojan telttana kaartaa mun, kun murhe sankea saartaa mun, olen ihmisistä ma irrallain, elon ankean löytölapsi vain, mun rakkaimpain on ratsuni, olen kalvan ja kilven kumppani, ja ystävä yksinäisen yön, en lemmenleikin, en murhatyön.»
Mut miks ne vaan harvoin kukkia suot? Ah! aina jos rinta hehkuvainen Sais kiihtäjän, palkehen liehtovaisen, Ja saisko sydämmeni vaipuessaan Ain' untua helmaan rakkahimpaan. Mull' laaksosi, enkeli, tuo toki, voi! Nyt kuuntele! huoleni kantele soi! Jos pakenet, toivoni riutuva on, On taivaan riemuki tuikkeheton.
Minkä pisti pistoksiksi, Minkä luhtoi luunvaloksi, Minkä hammasten kivuksi, Minkä äijytti ähyksi, Minkä muuksi turmioksi. Sainpa kyitä kymmenkunnan, Kääryn mustia matoja. Kynsin kyitä käännyttelin, Käsin käärmeitä pitelin, Mull' on kynnet kyynveriset, Käet käärmehen taliset, Niillä puskun pään puserran, Niillä tapan tauin nuolet Hiviöstä ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista.
Enemp' mull' on muretta, kun kellä muulla lienee; Jopa minä murhestani jonkun tempun tienen. Minä menen Pietariin ja Pietarist' on pesti, Sinne mua kultani toivoo, vaikka emo esti. Tästä äsken laulu läksi, tästä laulan vielä, Eipä lasta laulamasta iso, äiti kiellä. Minä itse, minun kulta punakka ja kaunis; Kohta on sukat kuottuna ja paitakangas valmis.
Ei, tahdon nähdä, ennenkuin epäilen, Ja kun epäilen, tahdon näytteen saada; Ja se kun mull' on, muut' ei silloin kuin: Pois kerrassansa lempi taikka luulo! JAGO. No, sepä hauskaa! Nythän mull' on syytä Uskollisuuttani ja rakkauttani Vapaasti näyttää. Velvollisuudeksi Käsittäkää se. Todistukset säästän.
Vaan o! häll' ompi rakkaansa, Ja uskollinen kultansa, Mi ain' on hänen luonansa, Siis laulaa suruton. Mun täytyy yksin olla nyt, Ei mull' oo ystävää, Sit' usein oon mä miettinyt, Ja vielä mietin mä. Ah! poissa ompi rakkaani, Merelle kultain matkusti, Vaan kun rientää luokseni, Niin riemuitsen myös mä. Oi, Suomen lapsi!
Päivän Sana
Muut Etsivät