Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Messala, tuoss' on kirje, joka kertoo, Ett' Antonius ja nuor' Octavius Lukuisin määrin meitä vastaan ryntää, Philippiin kulkuansa ohjaten. MESSALA. Mull' ompi kirje samaa sisällystä. BRUTUS. No, mit' on siinä muuta? MESSALA. Että panna- Ja henkipatto-julistusten kautta Antonius, Octavius ja Lepidus Senaattoreita sataan surmanneet on.
Mut hävettää kun vielä muistan vain Se idän sielunrutto siks sai alaa, Ett' yksin miekin Kristuspapiks sain. Yks lohdutus mull' oli virassan': Näet nasareenin alttarilla voipi, Kun kristin-uhritulta vartioipi, Rinnassa alttar' olla Mammonan. Näin minä tein, ja näin on tehnyt sata. Käy laatuun, joskin epämukavata.
Mull' voimaa eikö ja mahtia myös, Mi vallita voipi metsien yöss' Ja hallita kankahat, kummut? METS
Valkaistut seinät, kailot krouvikilvet! On sysimusta väri paras väri, Se kaikki toiset värit luotaan lykkää; Ei valtameren kaikki vedet pestä Voi valkeaksi luikon mustaa jalkaa, Vaikk yhtenään se kylpee kuohuissa. Sanokaa Tamoralle: mull' on ikää Omaani puoltaa, siihen tyytyköön. DEMETRIUS. Noin jalon emäntäskö aiot pettää?
RISTIRITARI. Ja sentään ! (Itsekseen.) Niin, mitä asiaa mull' oikein lie? Pyytääkö neuvoa vai mahtisanaa? Selvääkö neuvoa vai saivarrusta? (
Hastingsin muistan; Brecknockiin nyt vaan, Kun vielä mull' on pääni paikoillaan. Kolmas kohtaus. Paikka sama. TYRRELL. Työ verinen ja hirveä on tehty, Ilettävin ja kauhistavin murha, Mik' Englannin on syyksi koskaan tullut. Dighton ja Forrest, jotka ostin tähän Kamalaan tappotyöhön, vaikka ovat Pääkonnia ja verikoiria, sulivat säälistä ja hellyydestä, Kuin lapset itkein murhenäytelmälle.
Riemuinen mull' on rinta; Minust' on kallis hinta: Mun Jesus osti verin, Min ristin alta perin; Tuo ei vain tyhjä juttu, Vaan kaikill' aivan tuttu. Ja rikas olen aivan, Kun itse Herra taivaan Perinnön rinnallansa Suo valtakunnassansa. Elämänkertani. Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.
Hän katseli meren aaltoja, jotka ikäänkuin syleilivät rantaa, ja huudahti: »Oi maa, suloinen Suomi, minä tahtoisin, jos taitaisin, sua syleillä niin, kuin nuo aallot syleilevät meren rantaa; vaan minulla ei ole maata, ei kotoa», ja hän alkoi laulaa: »Lepääpä lintunenkin omassa pesässään, vaan mull' ei maailmassa oo kotoa missäkään.» Hänen laulaessansa kulki eräs pulska merimies sivuitse.
Onneks sulle, että Sun, siittömän, ei irstain aatos lennä Pois Egyptistä. Kiihkoako sulla? MARDIANUS. On, armollinen rouva. CLEOPATRA. Oikeinko? MARDIANUS. Ei oikein, rouva; muuta en voi tehdä, Kuin mik' on oikein kunniallista. Mut ajukiihko mull' on; kuvittelen, Mit' oli Venukselle Mars. CLEOPATRA. Charmiana! Miss' ollee nyt hän? Seisooko vai istuu? Jalanko on vai ratsain?
Silloin päätti Jeanne lähteä heti paikalla. Hän tahtoi ottaa Rosalien mukaansa, mutta tämä kieltäytyi, ettei koituisi liikoja matkakustannuksia. Sitäpaitsi ei hän sallinut rouvansa ottaa mukaan enemmän kuin kolme sataa frangia. "Jos teitin viel' lisää tarvis tulee", sanoi hän, "niin kirjoittakaa mull' vain, ja mä menen notaarin tykö, ett' hän teitill' laittais.
Päivän Sana
Muut Etsivät