Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
WERNER. Kah, Anna, siekö täällä? Tuskin vielä Me kohdattiin, kun erota jo täytyy. Mull' paljon, paljon ois sull' lausumista, Sun hiljahengellesi uskomista. Ma tien, ett' veljenä sa mua lemmit. Sun syömes vastausta tietäis pulmiin, Joit' aatellen en jaksa selvittää. Vaan velvollisuus kutsuu, pois mun täytyy. ANNA. Oi, Herran haltuun! Annaa muistakaatte! WERNER. Sen Anna hyvä, teen ma ainiaan!
"Malja! meidän markkinoilta; Näetkö, mull' on viinaakin!
Mull' oli virka joukon majoittajan, hänest' on paljon muuta muistossain, Lapuan päivästä nyt kerron vain. Me perkattavaks saatiin metsän pieli, kaikk' oli valmiit, eespäin mennä mieli, mut vanha herra ärtyi seisomaan, »kosk' ampui Suomen mies niin ravakkaan». »Seis, pojat!» huusi, »saakaa tuki puista ja niittäkäätte miestä niinkuin ruista; työ tyyni, tarkka silmä sihdin taa!
Mä veräjät pirstoiksi silpoa voin! Mull' Kotka ja Leijona rakkahat on Nuo korkeasukuiset, oivat. Vaan joskuspa meillä niin ikävä on Kun kestissä herramme »voivat». Mut' pehmeän vaan Kun loimen mä saan Mun varsani ylle, niin taas varrotaan. Hehee, Helelee! Kuin prinssit, mun varsani ain' elelee. On sydäntä meillä, mun varsani, oi! Tuoss' kauroja sulle mä kaadan.
"Piispan johdolla". Jumala, suuri armossa Mull' antanut on toivoa En muutoin kestäis' elämää, Kun tunnoss' aina kirveltää Polttava tuli tuskien, Jos milloin palaa Suomehen Muisto, jopa joskus. Herra, armossa muistaos, Poikas verellä huuhto'os Pois sielusta syntitahrat. Desidero Te millies Jesu mi, qvando venies? Me laetum qvando facies? Me Te qvando saties?
Nää vähät varat Mun suokaa yhä hoitaa hyväksenne. TIMON. Noin uskollinen, kelpo palkkalainen Mull' oliko, ja nyt noin auttavainen? Se miltei hurjaa luontoani liennä. He, kasvos näytä! Tottakin, tuo mies On naisen synnyttämä! Anteeks suokaa Pikainen, poikkeukseton kiroukseni, Ijäti tyynet jumalat! Ma myönnän: Yks kelpo mies on kuulkaa oikein yksi, Ei enempää ja se on talonvouti.
Ma jouduin eroon taatostain, jäi äiti huolten vaivaan; nyt mun ei muuta turvaa lain, kuin sä ja Herra taivaan. »Mua taatto kauan siunas vait, lie surrut vähän vaan; mut äiti varmaan itkee kait, siks kunnes palataan.» No niin, sa lapsi, lohduks on, kun itkut pyrkii esiin; jos mull' ois mieles viaton, myös mun sais silmät vesiin. Hoi, kuule, uljas linnamies, vai kelmeäks sun nään?
Lähellä on Hölmöjoki, Siinä kuohuu koskikin, Mutta mustat on kun noki Penkit, punkat, pöydätkin. Kirjoja mull' oli. Niitä Tarjosin mä heillekin: Mutta Pöllön muori siitä Sanoi: "Mitä ... meillekin!" "Meill' on niitä liiaksikin, On vaikk' antaa sullekin; Yks' on tuolla kaapissakin, Missä kaikki lieneekin? "Toimeen tulen ilman noita, Olen talon pitänyt, Ilman herrain höpinöitä Olen täksi elänyt."
Voit vastata: »Niin mull' on mielihalu hänehen, joka yksin elää tahtoi ja kuoli naisen tanssin vuoks', ett' tunne, en Kalastajaa enkä Paavalia.» Yhdeksästoista laulu Tuo näkyi avosiivin kaunis kuva mun eessäin, nautintohon autuaasen iloiset sielut kaikki yhdistäen. Jokainen näytti rubinilta, jossa niin kirkkahana säde päivän paloi, se että heijastui mun silmihini.
Jos voitte luopua huonosta käytöksestänne, niin olette tervetullut hänen taloonsa; jos ette voi ja jos teitä haluttaa erota hänestä, niin hän aivan mielellään jättää teidät hyvästi. "Hyvästi, kulta, mull' on täältä hoppu." MALVOLIO. Niin oikein, hyvä herra Topias. "Ja silmä sanoo, ett' on kohta loppu." MALVOLIO. Niinkö todellakin? "En tahdo kuolla, en." "Nyt, maarin, narraatten."
Päivän Sana
Muut Etsivät