United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
BOLINGBROKE. Oi, ken voi pitää tulta kädessään, Kun ajattelee jäistä Kaukasusta? Ken julman nälän kiihkaa vaimentaa Vain atrioita kuvittelemalla? Ken lumess' alastonna vieriä Ja luulla kesähelteess' olevansa? Ei, ei! Tuo hyvän kuvittelu tekee Vain pahan tunteen kahta suuremmaksi. Enemmän suru tuima kirvelee, Jos kalvaa vain se, mut ei haavaa tee. GAUNT. Pois! Sua seuraan.
Silloin se paatero paukahtaa, Tuskien vaahtohon vaipuvi maa, Kuolema kutsua kansat saa Tuonelan immen häihin. Jyrise Tuonelan tumma paasi, Järise vaivojen vaara! Jauha kaunoja katkeroita, Surujen, tautien talkkunoita, Keitä ailutten atrioita Valtojen valiopöytään! KUVERN
Jauha kaunoja katkeroita, surujen, tautien talkkunoita, keitä ailutten atrioita valtojen valiopöytään! Kaks istui palolla paimenta, yks verevä, toinen vaalea. Se verevä soitteli torveaan, se vaalea vaieten istui vaan. Niin saapui kolmas ja kaukaa huus: »Hei, veikot, hei, mull' on sanoma uus! Tuoll' äsken mä Sukkamielen näin, kun astelin aamunkoittohon päin.
Vaan äkkiä hän jälleen mitä sulavimmalla liikkeellä asettui molemmille jaloillensa ja alkoi lausua erään siihen aikaan liiaksikin tunnetun runoelman alku-säkeitä: Te, jotka pyhiä, arkioita Etsitte vapaita atrioita, Te teikkarit ilman kaatiotta, Te toverit missä milloinkin Tuon oivan mestari Villon'in: Joit' ei rahan rahtukaan paina, Joill' on itse-ottama laina, Te kaikenkaltaiset irvisuut, Nuoret veijarit ja muut...
Ruuan jälkeen ei ole hywä saunaan, eikä muuhun pesoon, ei lämpimään eikä kylmään mennä, waan niistä tultua sopii kyllä atrioita päälle. Kylmissä pesoissa ei pidä wiiwyttämän siksi, että ruumis alkaisi wäristä, eikä lämpimässä siksi, että uupuisi eli raukeaisi. Liikkeestä ja lewosta. Ihminen on luotu liikkumaan ja kaswoinsa hiellä elatustansa hankkimaan. Ja onki tämä hänelle onneksi.
Janoinen uneksii lähteitä ja juoksevia virtoja; nälkäinen komeita atrioita, ja köyhä kätketyltä aarteita; ei kenelläkään ole kuvas-aisti rikkaampi ja väkevämpi kuin kerjäläisellä. Viimeinen matkakuvaus jonka tahdon antaa, tulee olemaan eräs iltakohtaus pienessä Lora'n kaupungissa.
Hän rakasti hyviä atrioita ja voimakkaita viinejä, ja panettelijat sillä ei hänkään, vaikka olikin niin rakastettu mies, päässyt kaikkien kuolevaisten kohtalosta, että jokaisella on omat vihamiehensä ne sanoivat hänen tehneen monta sairasta juomariksi siten, että liian kevytmielisesti määräsi heille omia mielijuomiansa, punssia rintatautisille, konjakkia ja voimakkaita viinejä heikoille.
Isäntä ei puhunut enään mitään sen enempää, vaan ajatteli, että "elähän huoli. Kyllä vielä paranet siitä taudista." Oli kekri ja kaikilla rengillä ja piijoilla oli tulossa vuoden ainoa vapaa viikko. Ja niinpä ne sen käyttivätkin hyväkseen. Joukossaan kulkivat kylästä kylään talosta taloon iloisena seurueena kuin lammaskarja ahon nurmisella rinteellä kesän atrioita etsien.
Ei, et suinkaan; päinvastoin yhä vain jatkoit suurimmalla raakuudella remuisia atrioita. Ja ett'et ole vaipunut yhtä syvälle kuin minä, niin siitä saat kiittää vain vahvempaa ruumistasi ja etuluuloja, jotka sen, mikä naisella on inhottavaa, anteeksi antamatonta, tunnustavat miehellä luvalliseksi huvitukseksi!" Nyt sai lääkäri kielensä valloilleen.
Mielellään suostui kreivi Fredrik tähän pyyntöön, sillä niinä aikoina oli tavallista, että laulajat ja soittajat esityksillänsä maustivat ylhäisten atrioita. Kohta aukesi sentähden ovi ja sisään astui harppuinensa vuosien painosta kyyristynyt harmaatukkainen ja -partainen laulaja.