United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tule kekri, jou'u joulu, Sekä pääse pääsiäinen; Kyll' on kystä aitassamme, Paljon pantua eloa, Sirkan reisi, paarman jalka, Peiposen perä-pakara, Sammakon sakari-varvas, Sisiliskon silmä-puoli. Kant. Kasvoi ennen kaksi lasta, Toinen kasvoi Kaalimaassa, Toinen Ruotsissa yleni. Se kun kasvoi Kaalimaassa, Se Hämehen Heinrikki; Se kun Ruotsissa yleni, Se on Eerikki kuningas.
»kaataa roikase puu sen joen yli telaksi, vedä sen päälle vaskilanka, mene sitä myöten yli. Silloin olet tullut vaskista siltaa ja silloin on aarre käsissä.» Sitten ukko oli sanonut, että »aamulla olisi kekri kotona, vaan täällä on pää, ei polttele näppiä kekripaisti.» Lappalainen sanonut: »Kun antanet minulle palkasta sen mustan härän periparresta, niin aamulla olet kotona.»
Ja aina toista lystiä toisen puutumaan yksissä tuumin keksittiin. Pekalla oli tämä jo viides kekri Kerilässä. Vaan nyt olikin hänen renkiytensä loppunut. Joutilaana ei hän koskaan ollut kekriä viettänyt, vaan vielä vähemmin nyt. Hänen kirveensä soitti tuimia säveleitä Lehmipuron heinäisessä, synkässä korvessa.
Kun se työ oli saatu tehdyksi, tuli kohta toisenlaiset työ-aseet ja toisenlainen työ käsille. Nyt ruvettiin nikkaroimaan, muuraamaan kaakeli-takkoja, rappaamaan, jauhamaan, maalaamaan, petsaamaan ja pitsaamaan; siinä häntä nyt liikettä ja hommaa oli! Ja ennenkuin kekri tuli, oli uusi kartano ihka valmis. Kummako se oli?
Loin tukasta selkähäni, Vein tuon peltojen perille, Takimmalle tanhualle, Sihen heitin herttaseni, Sekä kaunoni kaotin. Kävin tuota katsomahan Kahen, kolmen yön perästä; Jo tuolle korppi koulun kantoi, Ja harakka hanan kaivoi; Kävin vielä katsomassa Viien, kuuen viikon päästä; Jo oli kehnot kekri pietty Mustat linnut muistinpäivä.
Isäntä ei puhunut enään mitään sen enempää, vaan ajatteli, että "elähän huoli. Kyllä vielä paranet siitä taudista." Oli kekri ja kaikilla rengillä ja piijoilla oli tulossa vuoden ainoa vapaa viikko. Ja niinpä ne sen käyttivätkin hyväkseen. Joukossaan kulkivat kylästä kylään talosta taloon iloisena seurueena kuin lammaskarja ahon nurmisella rinteellä kesän atrioita etsien.
Tule kekri, jouvu joulu, Sekä pääse pääsiäisen! Kyll' on kystä aitassamme, Paljo pantua eloa, Sirkan reisi, paarman jalka, Peiposen peräpakara, Sammakon sakarivarvas, Sisiliskon silmäpuoli. Syitä vajavaisuksiin.
Opettaja riensi Aleksanterille ilmoittamaan asian laidan, mutta tämä oli olevinaan ylpeä eikä sanonut vielä tietävänsä, ottaisiko semmoista paikkaa vastaan: kuitenkin kiitti hän opettajaa ystävällisyydestään, ja siis olivat tavallansa rauhan alku-ehdot heidän kesken päätetyt. Kekri oli tullut, molemmat rakastavaiset parit menivät tanssiin, niinkuin oli sovittu.
Venheessä olevat rikat kiersivät ympäriinsä vesipyörrettä, likenivät vähitellen ja viimein mennä kurahtivat reiästä ulos. Kekri oli pyhänä. Kovasti varoitti Hemmolan Hemmo aamusilla poikiaan menemästä mihinkään kylään, vaan pitää olla kuuntelemassa, kun hän lukee sen päiväisen saarnan.
Northumberland, tee ero: minut Pohjaan, Miss' ilmaa väristys ja taudit painaa, Ja puolisoni Ranskaan, mistä tuli Komeillen kauneissaan kuin armas Vappu Ja jonne nyt kuin kurja Kekri palaa. KUNINGATAR. Siis erotako? Eikö mikään estä? KUNINGAS RICHARD. Kädestä käsi, sydän sydämmestä. KUNINGATAR. Kuninkaan kanssa minut karkoittakaa. NORTHUMBERLAND. Niin neuvoo lempi, vaan ei järki vakaa.