Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Siellä vartoo kultaseni, Sinä pääset tallihin. Toivo. Kun ihmislapsi on murheissaan, Ja sydän huolivi tuskissaan, Kun mailman myrskyt ne raivoaa, Oi, mistä hoivan hän saa? Pois unet haihtuvi kultaiset, Kut lasna mull' oil niin herttaiset. Nyt elon viimat ne viiltelee, Ja riemut pois rientelee. Yks enkel vainen on rinnassani, Jon Luojan armosta luoksein sain, Se syömmen laulaavi lepohon.
Aurinko koittaa, puhkeevat pilvet, haihtuvi orjuuden haamu, valkeus voittaa, käy yli Aunuksen korpien korkea aamu, louhien lomasta nousevat entiset, yhteiset muistelot esiin, onnesta omasta, vaipunehesta Venäjän virtojen vesiin.
Mut lempeä pilvi purpuran-hohtoinen yli kiiltävän lainehen kiitää, kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan; kohta et huomata voi, tytön poskiko, pilvikö hehkuu, haihtuva häivepä vain nyt riemusta kiitollisesta immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielä.
Tästä selkoa saa! Nuori yl'oppilas Teidän on kuningas. Tääll' on kadetti, kas, Kovin rakastunut... Kapteen' myös urhokas, Olat on kullatut! Vielä, yks' yrittää: Vanha kenraal' on tää! Pian täys tusina... Sääli kadettia! Vielä kortitko nyt? Tahi kentiesi saa Kupin kahvia nyt? Se on virvoittavaa. Silloin haihtuvi pois Surut, jos niitä ois. Eläköön! Asentoon! Tuossa kadetti on! VOILEIPIEN V
Vartion hetki on lyönyt, vaikea eessä on työ nyt, tiedätkö paikkas ja ties? Vaarass' on valtion pylväät, toivomme, muistomme ylväät, viljelys vanhempien! Haihtuvi haavekin orjain. Maailma on oma sorjain, valpasten, vapaiden! Yli vyöryvän veen, yli myrskyisän maan uros rientävi raisulla ratsullaan. »Mihin kiire sun, mies?» »Minä viestiä vien.» »Kuka itse sa oot?» »Joku joukosta lien.» »Mihin?
Eli se sitten oli; käy se laatuun, näät ihmistapa on kuin lehti oksan, mi haihtuvi ja toinen sijaan tulee. Vuorella korkeimmalla merten yli, ma elin synnissä ja synnitönnä ens tuokiosta siihen, jolloin Päivän neljännes muuttuu sekä kuudes seuraa.» Seitsemäskolmatta laulu »Soi Isän, Pojan, Pyhän Hengen kiitos!» nyt kautta kaiken paratiisin kaikui, niin että hurmas minut laulun sulo.
Hän "Kreeta" huus' tuoll' oven suulla! Läpi Hornan lieskuvan, kiljuvan, Läpi perkelten vihan, ilkunnan Sulo-äänen lempeimmän sain kuulla! FAUST. Mä se oon. MARGAREETA. Sä se oot! oi virka kerran vielä! Se on hän! se on hän! Nyt kuolon kauhu Ja tyrmä ja kahleet haihtuvi pois kuin sauhu, Ja kaikki huoleni on pakotiellä! Sä se oot! tulet auttamaan; Ja ma turvan saan!
Tuo siipien suhina ilmoittaa, mun päiväni vihdoin valkeaa ja haihtuvi hyttyjen kansa; käyn ehkä jo piilosta maailmaan kas, salamat heillä on oppaanaan, joill' aamu on otsallansa. Tuo salama olla tahdon ma ja hankkia ilmaa puhdasta, niin koittavi päivä Herran. Siis lähden ja säilääni tartun taas ja siunaa, Herra, sun palvelijaas, vaikk' oisi se vain tään kerran! ETSIJ
Ma sammua tahdon kuin tähdenlento tien viitaten erämaan lampeen. Ah, en voi, en saata! Ma elämään tulin, nyt täytyy mun elon laine olla. Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo rattoisa seura, ei viini. Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
»Juo! Haihtuvi voima kuohuvain helmien: juo! Kiiruhda! Suloista, suurta sulle ei sitä enää kuolema suo. Hullut luo huomion vaahtoilulle, vettä, vain vettä se huulille tuo.« Tuskin oli kreivi Lejonborg ehtinyt lausua tämän tunnetun säkeistön viimeiset sanat, kun ulkoa kuului äänekästä hälinää. Mitä se on? huusi kreivi; keitä juoksee tuolla ulkona?
Päivän Sana
Muut Etsivät