Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Vaan tuhon väistäntään oli valpas loistava Hektor, koht' alas kuuristui; yli kiitäen vaskinen keihäs kenttään iskeytyi. Kätehenpä Akhilleun taas sen temmaten irti jo Hektorin vei näkemättä Athene.
Ihmisien kun luot' oli kaukana viel' ikivallat, uljaat mieleltään ol' akhaijit, aimon Akhilleun tultua taistoon taas, levon pitkän laattua hältä. Vaan urot Ilionin vavisuttava valtasi hirmu, Peleun poika kun ilmestyi, jalo, joutuvajalka, Areen, urhojen surman, laill' asu loistava yllään.
Mutta kun lyönyt on kuolo ja kohtalo maahan Akhilleun, silloin pelkäämätt' etumaisten käy kera taistoon, sillä akhaijeist' ainoakaan ei muu sua surmaa." Jätti jo, virkkaen noin, hänet taas, varoteltuna tarkoin. Hälveni pois jumal-usva, mi kaihtoi silmät Akhilleun.
Nyt käsivarrellaan hän Akhilleun polvia kietoi; peitseen tarttui taas, sitä päästänyt ei käsi toinen, näin sanat siivekkäät rukoellen siinä hän äänsi: "Polvias kietoen sult' anon armoa, säästä, Akhilleus!
Sitten Akhilleun sai väen jäljest' eksytetyksi, 599 sill' etehenpä nyt, aivan Agenorin hahmoa kantain, kauasampuja jäi, ja Akhilleus karkasi jälkeen.
Vaan puhu vihdoin, aimon Akhilleun suo tosi kuulla, hän ehkäpä suostuu. Taivaisten avull' ehkäpä sun sanas sankarin mielen taivuttaa; sill' ei puhe ystävän suott' ole suinkaan. Mutta jos esteen lie jumal-ilmestys joku tuonut, jos sanan moisen Zeult' emo korkea saattanut ehk' on, niin sinut ainakin laittakohon kera kaikkien muitten myrmidonein, hädäss' ett' apu, valkeus oisit akhaijein.
Vaan nyt on aigiinkantaja Zeus huolt' antanut mulle, riitaan, rettelöhön kuunpäiväiseen minut syöksi; kanssa Akhilleun näät tytön tyhjän vuoksi ma kiihdyin kiistelemään vihasuin minä juur' olin alkaja riidan. Vaan sopuneuvoon vielä jos käymme me, ei tuho viivy iliolaisten viikompaa, ei tuokion vertaa. Mutta nyt atria syökää, niin alotamme jo taiston.
Uljaat myrmidonit, hepä lahjat nuo majatalteen ottivat, veivät luo jumalaisen Akhilleun laivan, laskien sinne ne, istumahan siell' impyet saattain; oivat palvelijat orot ohjasi taas hepotarhaan.
Kuin iso-otsaiset härät yhteen iestävi maamies puimaan ohraa kellervää elotanterehella; härkäin mylvivien jalat joutuen pui jyvät irti: noin hevot aimon Akhilleun, maan tömisyttäjät, kenttää kilpien, ruumihien yli kiitivät, vaunujen alla akseli hurmeess' ui, etukaiteeseen veri parskui, viskoutuin kavioista ja vinhain pyörien alta.
Surmasit ystävän hältä jo uljaan, lempeämielen, pois hänen päästään, varreltaan otit korskana varjeet. Vaan hyvitykseks suon väen sulle nyt ainakin suuren, näät kotihinpa et käy sinä taistost', eikä Akhilleun varjeit' Andromakhe jumalaisia yltäsi riisu."
Päivän Sana
Muut Etsivät