Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Minä kiihdyin ja aivan huusin: "Mutta minä puhun... Minä olen kärsinyt, mutta nyt siitä on loppu, sillä minäkin olen ihminen." Sukeutui ankara väittely. Isä ei ollut kuulevinansakaan. Hän söi loppuun, otti sanomalehden, sytytti sikarin, kellahti sohvaan selällensä ja kysyi: "Mitä sinä nyt riitelet?"
Niin tunteekas sun on mieli, Niin aatokses hienot, puhtoiset; Sun värjyvi suusi pieli, Kun missä vääryyttä huomannet. Miten silmissäs lienen raaka, Miten useinkaan sua loukannen, Miten jäykkä on tuntoni vaaka, Kun hyvää ja pahaa punnitsen! Oli aika, kun vihaan kiihdyin Koko huonoudesta, min mailmassa näin Mut kuontui pinta, ja viihdyin Ja välttämättömän orjaks jäin.
Vaan nyt on aigiinkantaja Zeus huolt' antanut mulle, riitaan, rettelöhön kuunpäiväiseen minut syöksi; kanssa Akhilleun näät tytön tyhjän vuoksi ma kiihdyin kiistelemään vihasuin minä juur' olin alkaja riidan. Vaan sopuneuvoon vielä jos käymme me, ei tuho viivy iliolaisten viikompaa, ei tuokion vertaa. Mutta nyt atria syökää, niin alotamme jo taiston.
Ensin kun yhteen sattui ja jos sattui hyvästi, niin toinen sille nauramaan, mutta kun heti kohta sattui naurajaan ja sitten sen naurajaan, niin eipä enää ketäkään naurattanut. »Se on humalassa, sika» syyttivät minua nyt ne samat, jotka olivat vast'ikään iloaan pitäneet. »Selkäänsä sietäisi, räähkä» niin uhkailivat toiset, mutta siitä en minä enää muuta kuin kiihdyin.
Mummo siellä saunan kynnyksellä koetti kaksien lasiensa kanssa virsikirjaansa lukea, mutta minä sanoin, että hän katselisi ja sanoisi minulle, milloinka isäntä tulee kotiin, ettei se tulisi ottamaan pois tätä kirjaa, jonka emäntä antoi. »Mikä kirja se on?» kysyi mummo. »Mikähän lie», sanoin minä ja rupesin sitä lukemaan... Minä ensin luin hiljaa, mutta kun se oli minusta niin somaa, niin kiihdyin jo kohta ääneenkin lukemaan. »Kuule, poika, sanooko sitä tuota siinä sinun kirjassasi?» kysyi yht'äkkiä mummo, joka oli minun lukuani kuunnellut. »Sanoohan tässä eikös se ole somaa, mummo?» sanoin minä ja olin ihan ihastuksissani. »Lueppas uudelleen se, minkä äsken luit», sanoi mummo hyvin ankaralla äänellä, »mutta elä huuda niin, että kuuluu ympäri maailmaa.» Minä aloin lukea mummolle sitä runoa, joka on tuolla kahdennella sadannella ja kolmannella kolmatta sivulla lehden oikealla yläpuolella ... minä muistan sen vieläkin: »Eikös tämä ole somaa, mitä tässä sanoo ... ja tämä kirja on minun omani?» sanoin minä riemuavalla mielellä mummolle.
Sitä paitsi lisääntyi päivä päivältä kylmyys ja välinpitämättömyys kristillisyyden asiasta. Sen sijaan kiihdyin nuoruuden haluja tyydyttäviin huvituksiin, joita keskuus-elämässämme oli tarjolla. Kun kumppalini saivat tietää minun osaavan soittaa viulua, pyysivät he minua viivyttelemättä hankkimaan soittokonetta itselleni. Siihen olin heti valmis.
Päivän Sana
Muut Etsivät