Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Vanhus, kuolematon jumal' on sua saattanut: Hermes, sillä sun oppaakses minut taattoni käski ja laittoi. Mutta nyt jälleen pois minä lähden, en astu Akhilleun silmiin; sill' ei näät jumalain sovi kuolematonten kuolollisten luo majavieraiks saapua suotta.
Menköön luo Priamon mult' Iris viestinä, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lunnahin, lahjoin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun." 119 Kuuli ja totteli, ei Thetis empinyt kuuleajalka, oitis Olympon korkeudest' alas tuulena kiiti.
Vanhus vaikertain kädet nosti ja löi, repi päätään, ääneen tuskissaan valitellen huusi ja kutsui armast' aaluvataan; mut portin eess' yhä seisoi Hektor, jäykkänä mieli, Akhilleun kohdata aikoin.
Pēleunpoian Akhilleun: Pēléus, Aiakoksen poika, Etelä-Tessaliassa, Fthīō'tis-maakunnassa asuvien myrmidonien, helleenien ja akhaijien hallitsija. Hänen valtakunnastaan ja siinä asuvista heimoista tehdään lähemmin selkoa Iliaan II laulussa, 681-685, ks. Sel.; vrt. myös Il. Peleus oli saanut puolisokseen "merten vanhuksen" tyttären, Thetis-nimisen merenhaltiattaren; heidän poikansa oli Akhilleus.
Päivää yhdeksän jo on riidelleet ikivallat Hektorin ruumiin vuoksi ja linnojenturman Akhilleun; valpassilmän pois sitä Argontappajan varkain vaativat viemään, vaan minä kaikki Akhilleun maineeks auttelen, arvon jott' yhä sulta ja suosion saisin.
Kohta jo huomasikin hänen kiihtävän kumppanejansa miehinä ottelemaan, vasen kuss' oli taistelon ääri, näät pelon hirmuisenp' oli nostanut heihin Apollo. Sinne hän Aiaan luo heti riensi ja näin sanan virkkoi: "Aias, surmatun Patroklon tykö, ystävä, joudu! Viel' edes viemme Akhilleun luo tamineettoman, paljaan 121 ruumiin; sill' asun ryösti jo Hektor heiluvaharja."
Noin nyt ottelo riehui kuin tuhovalkea tuima, vaan jo Akhilleun luo tuli Antilokhos kera viestin. Laivain korkeakeulain eess' oli sankari siellä, tulleen aavistain tuhoseikan ankein mielin miehekkäälle jo näin sydämelleen synkkänä haastoi: "Voi, mit' on tuo? Yli tanteren taas hiuskaunot akhaijit noin sekasortoisesti jo rientävät laivoja kohti.
Vaikk' isovoimainen, jumalattaren kantama lietkin, hän toki suuremp' on, useampia hän näet käskee. Malttuos, Atreun poika, ma sult' anon itse ja pyydän, viihtyä suo vihan tuon, sovi kanssa Akhilleun; suur' on turva akhaijein kaikkien hän sodan turmia vastaan." Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias lausui: "Haastoit, vanhus, kaikin päin osuvasti ja oikein.
Vaan jumalainpa se on sylisykkynä vielä, se seikka, peitseni heitoll' enkö mä, vaikk' en lie väkivertas, sult' ota henkeä, sillä on kärkevä mullakin keihäs." Virkki, ja viuhahtain ase sinkosi. Mutta Athene henkäisyllään käänsi sen luota Akhilleun kuulun, puhkaten hiljaa vain, ja se taapäin kiiti ja maahan laskihe, jalkoihin jalon Hektorin.
Kuin meren aavall' ilmestyy valo laivurin silmään, vuorten pengermält' ylähäinen valkearoihu paimenien majasesta; mut itse hän viemänä myrskyn kauas rakkaistaan kalamert' ajelehtivi aavaa: noinp' yläilmoihin kävi välke Akhilleun kilven, kauniin taiturityön.
Päivän Sana
Muut Etsivät