Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Tuoll' Aineias käy, sopavasket välkkyvät yllään, Peleun poikaa päin, soi intoa hälle Apollo. Vaan kera tulkaa kaikki, me pois hänet koht' ajakaamme; 119 tai joku käyköön meistä nyt luoksi Akhilleun aimon, voimaa antakohon sekä rintaan rohkean tiedon, että hän ylhimpäin on lempimä kuolematonten, vaan vähänvoipia ett' ovat nuo, jotk' iliolaisten suojana olleet on sodan, surman tanterehella.
Vaan tykö lähtehien kun neljännesti he saapui, vaakaan kultaiseen ylitaattopa kaks ylen kolkon kuoleman arpaa laski, Akhilleun toinen ol' arpa, toinen Hektorin taas, hevonsuistajan, kohtalonpäivän; keskeä vaakaa nosti, ja vaipui Hektorin arpa Hadeen alhoon asti, ja luota Apollo jo luopui, päilyväsilmä Athenepa taas tykö riensi Akhilleun, astuen aivan luo sanat siivekkäät heti virkkoi: "Nytp' ison maineen, oi Zeun suosima, kuulu Akhilleus, toivon, akhaijien laivain luo me jo viemmekin vihdoin, Hektorin surmaten, taistoon vaikk' ylen yltiö onkin.
Vaan sopavasket välkkyvät yltään ottivat kaikki ja riisuivat hevot hirnuvat irti, nopsan Akhilleun laivan luo luvutonna jo maahan istuivat, ja hän laati nyt peijais-atrian runsaan.
Siin' asun vaihtoi kaukana nyt kipukyynelisestä kamppailust', omans' Ilionin pyhän linnahan laittoi kanss' urokumppanien, sovat Peleun poian Akhilleun itsepä otti hän nuo ikikestävät, Peleun saamat taivahisilta ne taas pojan varjeiks soi urovanhus; poikapa taattoisiss' ei vanhennut tamineissa.
Eivät Patroklon he, Akhilleun ystävän, ruumist' eemmäs voineet alt' asetuiskeen korjata turvaan, 152 sillä jo vainoajat jalan, vaunuin ehtivät kimppuun, Hektor johtajanaan, Priamon vesa, kuin tuli tuima.
Vastakkain väkeväin Kronos-taaton poikien neuvot nyt soti, tuotellen kivut urhojen kärsiä tuimat. Iliolaisten Zeus sekä Hektorin voittavan tahtoi nopsan Akhilleun noin hyvitelläkseen, toki surmaan aikonut Troian luon' ei tyyten akhaijeja sortaa, vain hyvitellä Thetiin ja Thetiin pojan urheamielen.
Mutta jos kuolleet lie he ja Hadeen maille jo menneet, murhe se meidän on vanhempain, isän itku ja äidin; kaipio kansan on muun lyhyempi, jos et sinä itse alla Akhilleun kätten vain nyt henkeäs heitä. 55 Muurien taa tule, poikani, siis, jott' ois tuki, turva miehill' Ilionin sekä naisill', eikä Akhilleus sais ikimainett', etk' elon ilmoja itse sa jättäis!
Haavaas hoidelkoon asemies. Minun itseni täytyy mennä Akhilleun luo, hänt' yllyttääkseni taistoon. Taivaisten avull' ehkäpä saan minä sankarin mielen taipumahan, sill' ei puhe ystävän suott' ole suinkaan." Virkki ja riensi jo pois.
Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin, monta mi Hadeen luo väkivoipaa sielua syöksi sankarien, heist' itsestään teki koirien riistan, lintujen eineen Zeun sepä täyttihe neuvo ja päätös, kerta kun ensistään sopurikkoon Atreun poika, miesten valtias, riitautui sekä aimo Akhilleus. Noin kuka kuolematon vihakiistaan kiihteli heidät?
Vaan kuparissa jo kun vesi kiehui kiiltelevässä, hurmeet huuhtelivat, ihon voitivat välkkyvin öljyin, haavat aast'ajan yhdeksän väkevöitsemin voitein; laskivat vuoteeseen hänet, käärivät lauhkein liinoin pääst' alas jalkoihin, yli heittivät valkean raidin. Myrmidonit koko yön kera askelnopsan Akhilleun surmaa Patroklon suri vaikertain, valitellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät