Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Mutt' ei viel' Agamemnon viihtynyt vimmastaan, joll' urhoa uhkasi ensin, vaan sanan Talthybiolle ja Eurybateelle hän virkkoi, jotk' oli airuet hällä ja ahkerat palvelijansa: "Peleun poian luo nyt, Akhilleun, airuet, käykää, menkää noutamahan tytär Briseun kukkeakulma. Mutta jos neitt' ei antane, niin tulen itse ja noudan kanss' useampain; hälle se kolkommaksipa koituu." 325
Siellä Menoitios sankari, siell' olit kanssa Akhilleun myös sinä, Peleus kun pihass' uhrasi juur', urovanhus: uhkeit' alttariliekkiin hän salamoitsija-Zeulle teuraan reisiä loi, pikaristaan säihkyä viinin pirskoi kultaisest' yli uhrin leimuavaisen.
Keihäs Akhilleun kiiti nyt päin, valahuttaja varjon, iskien Aineiaan sotakilpeen ympyriäiseen, reunaan äärimpään, ohukaisin kuss' oli vaski, vuotakin vasken all' ohuinnaan; tuon läpi työntyi Pelionin jalo saarni, ja kilpi sen iskemä raikui.
Noin kävi vastakkain ikivallat. Mutta Akhilleun miel' yli muun oli saavuttaa Priamon vesa Hektor, juur' oli näät hänen hurmeellaan himo sankarin kiivain Ares kyllyttää, sodan valtias jyhkeäkilpi.
Oispa nyt ystävä ken sananviejänä luoksi Akhilleun rientämähän, sill' ei mureviestiä viel' ole kenkään ehtinyt virkkaa hälle, jo kuolleen kumppanin parhaan! Mutta akhaijein joukost' en ketäkään minä keksi; näät pimeyshän nyt niin miehet kuin hevot peittää.
Aimon Akhilleun luo minä kiiruhdan kera viestin, jonka Gerenian Nestor, akhaijein kaitsija, antoi; vaan en jättää voi sua noin toki tuskien valtaan." Virkki, ja kainalon alta hän kannattain katon alle sankarin saatti, ja taljoja toi heti palvelupoika.
Itsepä suojeli Zeus hänt' ilmojen korkeudesta, hällepä yksin paljoudess' uroparvien antoi kunnian kuulun, sill' oli vain lyhyt häll' elon aika: sai näet päälle jo päätymähän tuhopäivän Athene, voima Akhilleun kons' oli tuottava kuoleman hälle. Nyt koki murtaa hän rivit urhojen, kussa akhaijein parven taajimman näki, parhaat myös tamineetkin. Mutt' ei murtaa niitä hän voinut, jos koki kuinka.
Silmät Peleun poian koht' utupilvehen peitti, kilvest' Aineiaan uromielen tempasi irti saarnen vaskitetun ja Akhilleun jalkojen viereen 323 viskasi peitsen taas, mutt' Aineiaan ylös maasta koppoi, lennättäin hänet kauas ilmojen kautta; lens yli vaunujen, taa monen valjakon, miesrivin taajan heitost' Aineias jumalkätten valtahisesta, tuiskahtain alas äärimpään sotamelskehen ääreen, kuss' oli kaukoonit juur' astunnass' asekiistaan.
Näin sydämessä kun mietti ja mielessään, väkimiekkaa vyöltä jo kiskaltain, tuli korkeudesta Athene; laittoi airuenaan hänet Here näät helo-olka, suosien, suojaten kumpaakin samall' armaudella; taa tuli, tarttui kellerviin kiharoihin Akhilleun, tälle hän näyttihe vain, muist' yhdenkään näkemättä. Kääntyi hämmästyin nyt Akhilleus tuntien kohta Pallas Athenen, leimuavan näki silmien loiston.
Peleun poian Akhilleun luo hän riens ohi laivain. Mutta kun juur' oli luo jumalaisen Odysseun haahden ehtinyt, kuss' oli mieskokous- sekä oikeuspaikka, kunne ol' alttarit myös asetettuna taivahisille, haavoitettuna hänt' Euaimonin korkea poika kohtasi, Eurypylos, jota nuoli ol' iskenyt reiteen; kamppailust' uros ontui pois, hiki virtana vieri päästään, harteiltaan, veri haavan vihlovan suusta tummana tihkui; ei toki tauonnut taju hältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät