United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaitse karja kaunihisti, viitsi vilja virkeästi! "Kaitse kaunoisin kätösin, somin sormin suorittele, su'i ilveksen iholle, kampua kalan evälle, karvalle meren kapehen, metsän uuhen untuvalle! Illan tullen, yön pimeten, hämärien hämmetessä saata karjani kotihin, etehen hyvän emännän, hete heiluva selällä, maitolampi lautasilla!
Virkki, ja jousen vei majatalteen joutuen Teukros, harteilleen nelivuotaisen sielt' otti hän kilven, kaunoisin kypäröin myös suojasi pään päteväisen; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä; valtavan, vaskitetun hän koppoi kärkevän keihään, noin varaeltuna Aiaan luo taas juoksi ja joutui.
He löysi Marsin kypärin, Komean, kiiltäväisen, Pitkällä sulkatöyhdöllään Jo säikähdyttäväisen. Kuningasistuimelle se Nyt vietiin kaikkein keskelle. Niin, uljuus aina vallan saa, Niin kävi myöskin siellä; Mut katsehes, sä kaunoisin, Pikemmin voittais vielä. Kypärä kauan komentaa Ei voinut veitikoita, Näät noista yhtä ainoaa Ei urheankaan voita.
Oh, usein yössä rukoellut yksin ma oon, ett' täällä yksin oisinkin, et kärsimyksiäni kärsimyksin lisäisi, kahden kurjan tuntemin! On onni hyvä jakaa ystävyksin, mut murhe yksin kantaa kaunoisin; kun tummut, tummuu tuska sydämeni, kun valkenet, ei palaa valkeuteni. Ma kiittämätön? Tuota tuskaa puuttuis! Sit' ilman kyllin suur' on kurjuutein.
Kas! vedet valaa Hopeista kalaa Ja ruuhet ne riemuten laineilta palaa Taas rannallen. "Oi Vellamo, Ahtolan kaunoisin, Sa kultihin pohjoiset rantamme peitä! Sua kuohuvin maljoin ma tervehdin Ja laulan kuin taattomme ennen meitä Suo viljas iitää Vesiimme kiitää Ja riemun viestinä suo lokin liitää Vuonoimme luo".
Sorjat säärilleen varuvasket sääteli ensin, soljin kiinnittäin hopeaisin ympäri nilkkain; suori jo ryntäilleen sovat Aiakon aaluvan nopsan, kirjatut, kiiluvatähtiset nuo, sekä vaskisen miekan, huolitetun hopeoill', olusvöin olan ympäri vyötti; kilven varjeekseen jopa koppoi valtavan, vankan, kaunoisin kypäröin myös suojasi pään päteväisen; hulmusi peljättäin hevonjouhinen töyhtö sen yllä; keihäst' aimoa kaks kädenmyötäist' otti hän vielä, paikoilleen toki jätti hän kuulun Akhilleun peitsen, raskaan, vartevan, vankan akhaijeist' ei sitä heittää jaksanut ainoakaan, vain yksin Akhilleus jaksoi Pelionin lujan saarnen, jonk' oli lahjana suonut surmaks sankarien hänen taatolleen jalo Kheiron.