United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja hiljaus huoneess' oli, Ikäänkuin liikkunut Ois näkymätön henki Ja mielet tenhonnut. Mut vieras pöytään vietiin, Kylläiseks ruokittiin, Ja yöksi lämmin vuode Hänelle laitettiin. Mut anivarhain nauroi Taas hupsun nauruaan, Ja hyvästeli, kiitti Ja läksi matkaamaan: Kumara oli selkä Ja raskas astunta, Olalla matkareppu Ja sauva kourassa. Kaikuja Hämeestä 1908. TIETYM
AKSEL. Vedä miekkas! Asetu niin, ett' oikeata kättäs Ruumiini suojaa. Kun saat tilaisuuden, Niin lyö, ja vetäy jälleen takaisin! Täss' on Hakon, Ja paljas miekkans' on. Hän Herran huoneess' Ei ilkimurhaa pelkää. Tänne tulkaa, Te heittiöt, jotk' ette tohdi seista Mies miestä vastaan kunnon taistelussa, Vaan kultaa kuninkahan murhall' ostaa.
Aksel tulee ulkoa Hakon kuninkaan kanssa, jonka oikea käsivarsi on haavoitettu. AKSEL. Me täällä, turvan hetkeks saamme, Herran Pyhässä huoneess'. Istu penkille Ja suo mun käsivartes sitoa. Tuleehan urhon haavanhoito taitaa; Apua ain' ei käsill' ole. Haava On syvä, tok' ei vaaraa. Siteeks vaan Jos jotain ois. HAKON. Mua kipeämmin koskee Sun hyvyytes, kuin Erling Kalton miekka.
Ah! on heillä kultans luona, Kenen kanssa lausuvat, Jok' on heille lempens suonna; Siis he riemuelevat. Mun vaan täytyy yksin olla, Suru mun on kumppani; Käynkös huoneess', vainiolla, Vettä virtaa silmäni. Liekkiväisnä sydän sykkii, Tuntuu vallan vaipuvan, Veri suonissani tykkii, On kun saisin kuoleman. Sydäntäsi älä kiellä, Ainiain! lempivältäsi, Silloin riemuitsisin vielä Minä niinkun luontoki.
Muut' ei tehtävää; Yks vain on tie, ja Milford määrän pää. Kolmas kohtaus. Wales. Vuoriseutu, siinä luola. BELARIUS. On päivä kaunis, huoneess' ei nyt viihdy, Kun maja on niin matala kuin meillä. Kumaraan, pojat! Ovi tämä neuvoo, Mitenkä taivasta on palveltava, Se taivuttaa teit' aamuhartauteen.
hän varjon yksinäisen näytti, virkkoi: »Tuo Herran huoneess' sydämen sen pisti, mi viel' on kunniassa Thames'in luona. Näin sitten kansaa, jotka kuohun yli kohosi paineen taikka vartaloineen, ma niistä tunsin monta tuttavata. Aleni vähitellen hurmevirta, siks kunnes kastui jalat vain, ja siitä ol' ylimeno meillä virran poikki.»
Astuen luo sanat siivekkäät heti tälle hän virkkoi: "Joudu jo, Aineias, jalo johtaja iliolaisten, suojaks surmatun lankosi, jos suret häntä sa lainkaan. Siis kera käy avuks Alkathoon, oman lankosi, jonka huoneess' ammoin kasvaa sait, hänen kaitsemanansa; surmaan Idomeneus hänet keihäskuulu jo suisti." Virkki, ja kuohuksiin sai sankarin urhean rinnan, kimppuun Idomeneun hän karkasi taisteloinnoin.
Sä siihen ehkä myöntyisit, vaan sitten Lisäisit: "täällä huoneess' ilma on Niin raskas"... Muistatko? En! Muistat kyllä. Voi, Sigrid! Jos et mua rakastanut, Miks annoit kätes, miks et sanonut: En lemmi sua. Silloin en sua oisi Niin kauan vaivannut, kuin tietämättä Nyt tehnyt olen. Taivaan Luoja! Sua En nuhtele, päinvastoin itseäni.
Varrotun veljensä hän heti tunsi ja löi käsiänsä yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa, riens ulos katsomahan sekä kohtaamaan tulijoita. Laps seutuin outojen, miks sieltä siirryit, oi! Sa kauko-lintunen, ken tänne tiesi toi? Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisestä vaihdettu on puhett' ystävällistä, ja pastorin huoneess' istuu nyt kesäkumppanineen rakas, lemmitty poika.
hän varjon yksinäisen näytti, virkkoi: »Tuo Herran huoneess' sydämen sen pisti, mi viel' on kunniassa Thames'in luona. Näin sitten kansaa, jotka kuohun yli kohosi paineen taikka vartaloineen, ma niistä tunsin monta tuttavata. Aleni vähitellen hurmevirta, siks kunnes kastui jalat vain, ja siitä ol' ylimeno meillä virran poikki.»