Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Kun annat minun mitata, Saattaisin minä mitellä, Kääntyisi minun käteni, Sekä sormeni sopisi."
Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!" Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui ja kysyvi: "Miksi neittä korjahasi, tyttöä rekosehesi?"
Virkki ja kulmia Zeus sysitummia nyökkäsi, silloin suortuvat taivahiset alas vyöryi, valtiasotsaa 529 kaartaen kuolematonta, ja järkkyi suuri Olympos. Noin piti neuvoa nuo sekä erkani taas. Thetis astui rientäen koiheleästä Olympost' aaltojen alhoon, Zeus kotilinnalleen; salin istuimilt' ikivallat taattoa vastaan nousivat kaikk', ei tohtinut kenkään vartoa paikallaan, joka ainoa vastahan joutui.
Kaikkivallan neuvokammiosta Sydänkammiosta Suomen kansan Katsahtavi silloin Väinämöinen, Kansallisen hengen kanta-urho, Edistystä uuden viljelyksen: Rukoellen kasvun runsautta, Toivottavi ajan ehtiväksi Asettua vanhan valtahansa. Nouse kansa, niinhän virkki vanha, Heräjä jo hengen horroksista, Niinkuin nukka kevätnurmen alta, Päivän helliväisen paistehessa!
"Tallellahan on!" virkki viimein pastori. Kului hetkinen...
Virkki, ja myöntyi myös isä ihmisien, jumalainkin; vihmoen verta hän maille jo kuoloon kunniasorjaan poikans' armaan vihki, jok' Ilionin mehumaille kaatuva lyömänä Patroklon kotoaan oli kauas. Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, 462 kaasi jo Patroklos Thrasydemon taistelokuulun, tuon Sarpedon-valtiahan ajokumppanin aimon, hänt' alas uumiin heitti, ja peitsi jo herpasi hengen.
Mennä on mieleni näät, koti katsoa, sen väki kaikki, armas vaimoni nähdä ja myös oma poikani pieni. Sillä en tiedä mä, vieläkö saan tykö saapua noiden vai jo akhaijein suo minut sorruttaa ikivallat." Virkki ja riensi jo pois jalo Hektor heiluvaharja.
Silloin vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata? Ikävä inehmon olla, kamala kalojen uia ilman päivän paistamatta, kuuhuen kumottamatta. Ei ole sitä urosta eikä miestä urheata, joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa. Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni!
Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä, Olen kerran keskimäistä, Poika tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen; Vaan mipä sinun sukusi? Sano'pa sinun sukusi, Jos olet sukua suurta, Isoa isän aloa."
Virkki, ja mielellään soi miesten pää Agamemnon peitsen Merioneelle, mut itse hän airuen haltuun antoi, Talthybion, oman palkintons' ihanaisen. NELJ
Päivän Sana
Muut Etsivät