Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Nostan karhun kankahalta, harvahampahan havuilta ruuniasi ruhtomahan, tammojasi tappamahan, karjojasi kaatamahan, lehmiä levittämähän. Kansan tauilla tapatan, surmoan sukusi kaiken, ettei kuulla kuun ikänä maailmassa mainittavan." Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei minua laula lappi eikä tunge turjalainen!
Virkki vielä mennessänsä, lausui lähtiellessänsä: "Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla, taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi, kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."
Tuima jos vaskeni vain käy rintaas, kohtapa tuotat, vaikk' ole kuinka sa aimo ja luottava kättesi voimaan, maineen mulle, ja saa uveuljas sielusi Hades." Virkki, mut nuhteli häntä Menoition urhea poika: "Noin mitä haastelet, Meriones, joka mies olet uljas? Veikkonen, iliolaisia eip' iva, ilkeä pilkka pois aja ruumiin luota; on maa mont' ottava ennen.
Virkki, mut tuskan pilvi jo Hektorin varjosi tumma; astui päin eturintaa hän, asu välkkyvä yllään. Aigis-kilven Zeus sataripsun tempasi silloin, kaameavälkkehisen, laet Idan peitteli pilviin, kilpeä leiskuttain salamoitsi ja jylhänä jyskyi, voittoon työns urot Ilionin, pakohonpa akhaijit.
Silloin vanha Väinämöinen jo tunsi tuhon tulevan, hätäpäivän päälle saavan. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä. Itse tuon sanoiksi virkki: "Vielä mä tuohon mutkan muistan, keksin kummoa vähäisen." Tavoittihe tauloihinsa, tunkihe tuluksihinsa. Otti piitä pikkuruisen, tauloa taki vähäisen; ne merehen mestoavi yli olkansa vasemman.
Teki tieolla venettä, tietoisilla tehtahilla; iski kerran: läksi laita, iski toisen: syntyi toinen, iski kerran kolmannenki: siitä sai koko venonen. Jo työnti venon vesille, laski laivan lainehille. Sanan virkki, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Kupliksi, veno, vesille, lumpehiksi lainehille! Kokko, kolme sulkoasi, kokko, kolme, kaarne, kaksi varaksi vähän venehen, pahan purren parraspuuksi!"
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Alla päin, pahoilla mielin, Kaiken kallella kypärin, Värkkiähän katselevi, Sompia sovittelevi, Itse tuon sanoiksi virkki: "En tieä poloinen poika, Poloisina päivinäni, Miten olla, kuin eleä; Palaneeko, paistuneeko, Lappalaisen ruokokenkä, Luikkaneeko, laikkaneeko Lappalaisen kalhunpohja?
"Jumalako rakastaa minua?" virkki Helena kummallisella, vitkaisella äänellä ja katsoi miettivin silmin Cineasta. "Etkö sinä sitä tiedä? Sinä puhut niin oudosti", sanoi Markus lapsen tavallisella luopumattomuudella. "Entä kuinka sinä sen tiedät?" kysyi hänen äitinsä. "No, minä olen tietänyt sen aina se on, siitä asti kuin imettäjä tuli meille.
Siitä vanha Väinämöinen otti kuusia jyviä, seitsemiä siemeniä yhen nää'än nahkasesta, koivesta kesäoravan, kesäkärpän kämmenestä. Läksi maata kylvämähän, siementä sirottamahan. Itse tuon sanoiksi virkki: "Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käen kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, ahollen ylenevälle. "Akka manteren-alainen, mannun eukko, maan emäntä!
Noin hän voihkien virkki, ja voihkasi kansakin myötä. 429 Vaan Hekaben soi vaikerrus seass' iliotarten: "Lapseni, miks elän vielä ma koito sun kuolosi jälkeen, kun nämä kauhut näin?
Päivän Sana
Muut Etsivät