Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Tahvanus on tallirenki, Hänpä tuon sanoiksi virkki: "Onko jo toet toteni, Valehettomat valani? Joko on syntynyt Jumala, Yliarmo auennunna? Nousipa härkä ammomahan, Pääpönttä pölöttämähän."
Otti ohjakset kätehen, siiman toisehen sivalti, heitti siimalla hevoista, itse tuon sanoiksi virkki: "Lähe nyt, laukki, laskemahan, liinaharja, liikkumahan!" Ajavi hypittelevi meren hietaharjuloita, simasalmien sivutse, leppäharjun hartioitse. Ajoi rannat raksutellen, rannan hiekat helskytellen: somer silmille sirisi, meri parskui parmahille.
Noin emo sanoiksi virkki: "Etkö tunnen äitin ääntä,
Lausui Matti Laurin poika, Virkki Wiipurin isäntä: "Onpa linnassa olutta, Taaria talossa linnan, Ilman olven panematta, Mallasten imeltämättä: Tynnyri tulikiveä, Panni jauhoja pahoja, Lyiyn luomia tinoja, Kahmalo kananmunia, Tulialle vierahalle, Saavalle käkeävälle."
Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin, jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli, kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi. Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi: vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti, kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti, petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla.
Näät nepä vaikeat suistaa kuolollisten on ohjaajain, niit' yksin Akhilleus hallita voi, emo jonka on joukkoa kuolematonten. Vaan Menelaos tuolla jo, urhea Atreun poika, suojana Patroklon kaas iliolaisia parhaan, Panthoon löi pojan, Euforbon, rajun rynnäkön esti." Virkki ja astui taas väkitöisen taistelon keskeen. Vaan mure Hektorin mieltä jo murteli musta ja raskas.
Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, tuossa neittä mairotteli, kuihutteli, kutkutteli, käsi orosen ohjaksissa, toinen neitosen nisoissa. Siinä neitosen kisasi, tinarinnan riu'utteli alla vaipan vaskikirjan, päällä taljan taplikkaisen. Jo antoi Jumala aamun, toi Jumala toisen päivän. Niin neiti sanoiksi virkki, kysytteli, lausutteli: "Mist' olet sinä sukuisin, kusta, rohkea, rotuisin?
Päivän kolmannen perästä, Viikon päästä viimeistäki, Kohetitihen kuolemahan, Heittihen katoamahan, Sanoi kerran kuollessansa, Sekä virkki viertessänsä: "Läksin puolahan metsälle, Muulle maalle mustikalle; Sinne mä kana katosin, Sinne kuolin kurja lintu; Elköhön minun isoni, Elköhön iso kuluni, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana, Kirvesvartta kirjotelko, Kaskimetsiä katselko, Miun kanan kaottuani, Linnun kurjan kuoltuani!"
Virkki, ja muut kera myrmidonit suruhuutohon yhtyi. Kertaa kolme he ohjasivat hevot uhkeaharjat ruumiin ympäri; kaikk' urot tenhosi nuo Thetis itkuun. Kastui kyynelin hiekka ja sankarien sopavasket, moista kun kaipasivat vihamiesten kauhua kaikkein. Alkoi, purskahtain valitukseen, Peleun poika, laskien surmaiset kädet vasten ystävän rintaa: "Hadeen maillakin, Patroklos, sinä siit' ilo saaos!
Niinp' asun itse ma siis puen ylleni; tuoll' ylähällä voiton lankoja säätelevät kädet kuolematonten." Virkki ja sorjat suori jo ylleen vaskiset varjeet.
Päivän Sana
Muut Etsivät